lauantai 31. lokakuuta 2015

Karkki vai kepponen?

"Miksi sä pukeuduit Halloweenina silloin kun olit lapsi?" Tämä erään pienen tytön esittämä kysymys sai minut tuntemaan itseni todella vanhaksi! Silloin kun minä olin pieni, Suomessa ei juhlittu Halloweenia ja minun on vieläkin vähän vaikea sopeutua siihen ajatukseen, että tänä päivänä Halloween alkaa olla jo aika iso juttu Suomessa. Ehkä vielä kovinkaan moni lapsi ei kierrä ovelta ovelle karkkia hakien, mutta erilaisia Halloween-juhlia kuitenkin järjestetään jo monessa paikassa ja kaupat ovat täynnä erilaista krääsää. Minä en juhli Halloweenia, mutta nautin kyllä ylimääräisestä vapaapäivästä suunnaten ystäväni luokse Porvooseen! Viettäkää tekin mukava ilta! :)

Great Pumpkin
Onko sinulla tapana juhlia Halloweenia vai oletko yhtä kalkkis kuin minä? :D

perjantai 30. lokakuuta 2015

Tumpelon keittiössä: Pikaruokaa!

Tällä kertaa Tumpelon keittiössä esitellään 100. blogipostaukseni kunniaksi miehen vahingossa keksimä resepti, eli köyhän miehen risotto! Kuten blogissani aiemmin vierailleet ehkä jo muistavat, tehdään meidän taloudessamme yhteiset ruoat allergian vuoksi sekä gluteenittomina että maidottomina. Meillä on miehen kanssa kummallakin tapana syödä myös töissä itse tehtyä ruokaa, joten kotona kokataan usein ja paljon. Ruoanlaitto ei ole meidän kummankaan lempipuuhaa, joten harvoin jaksamme viikonloppuja lukuun ottamatta tehdä mitään aikaa vaativia ateriakokonaisuuksia. Niinpä tämänkin ruoan laittaa hetkessä valmiiksi!

Kuvan laatu ei päätä huimaa ja salaattikin puuttuu, mutta ehkä siitä saa selvää kuitenkin!

Köyhän miehen gluteeniton ja maidoton tonnikalarisotto valmistuu seuraavasti:
Keitetään 2dl riisiä (minä käytin jasmiiniriisiä). Valmiin riisin joukkoon sekoitetaan purkillinen tonnikalaa (minulla oli tonnikalapaloja vedessä), pussillinen herne-maissi-paprikasekoitusta sekä muutama tilkka öljyä. Mausteita lisätään oman maun mukaan; minä käytin suolaa, pippuria, chiliä ja paprikaa. Lämmin riisi kypsyttää muita aineita ja ruoka on ehkä jopa parhaimmillaan seuraavana päivänä mikrossa lämmityksen jälkeen. Täydellinen töihin mukaan otettava ateria siis! Aikaa ruoanlaittoon ei mene riisin keittoa ja aineiden sekoittamista enempää, eli tämä on todellinen pikaruoka!

Minkälainen on teidän pikaruokanne?

tiistai 27. lokakuuta 2015

Kauhukokemus kampaajalla!

Minulla on käytännössä aina ollut todella pitkät hiukset. Kymmenen vuotta sitten tosin hiukseni leikattiin sen verran lyhyiksi, että ne ulottuivat ainoastaan olkapäille. Muuten olen kyllä aina ollut pitkätukkainen, sillä viihdyn parhaiten pitkissä hiuksissa. Olen todella laiska ja huono laittamaan hiuksiani, joten yleensä kuljen joko hiukset poninhännällä tai nutturalla. Haluaisin kyllä opetella tekemään itselleni ainakin ranskalaisen ja kalanruotoletin, mutta en ole toistaiseksi löytänyt koko hommaan tarpeeksi motivaatiota. Kaiken lisäksi meidän tämänhetkisessä kylpyhuoneessamme ei ole peilikaappia, mikä hankaloittaa hiustenlaittoa. En nimitttäin ilman hillittömiä peilivirityksiä näe, miltä hiukset näyttävät takaa. Todella ärsyttävää! Emme tosin välttämättä asu tässä asunnossa enää kovin pitkään, joten ehkä pääsen jossain vaiheessa takaisin hyvin valaistuun ja peilikaapilliseen kylppäriin!

Hiukseni värjättiin ensimmäisen kerran vasta noin kymmenen vuotta sitten, mikä on mielestäni varsin myöhään. Monet kun värjäilevät hiuksiaan jo yläasteella, mutta minun reuhkani oli lukiovuosiin asti ihan normaalitilassa - eli suomalaisen maantienharmaa. Tosin hiuksissani on sen verran punapigmenttiä, että oikeanlaisessa valaistuksessa hiukseni näyttivät jopa kauniin kastanjanruskeilta. Aloittaessani lukion hiuksiani raikastettiin muutamalla vaalealla raidalla, mutta oikeastaan vasta nykyisen luottokampaajani löytäessäni hiuksiani oikeasti värjättiin ensimmäisen kerran.

Word.
Löysin luottokampaajani alunperin kaverinin suosituksesta. Olin siihen mennessä ehtinyt pahasti pettyä erilaisiin kampaajiin, joten uusi kampaaja tuntui suorastaan pelastavalta enkeliltä! Mielestäni ammattilaisen tulee osata etsiä asiakkalle erilaisia vaihtoehtoja ja ehdottaa eri tyylejä. Oman kokemukseni mukaan kampaajat kuitenkin kyllästyneinä kysyivät minulta, mitä halusin, eivätkä olleet yhtään kiinnostuneita neuvomaan tai esittelemään omia ideoitaan. Minä en ole hiusten asiantuntija eikä minulla ole aina selkeää visiota hiuksistani. Haluan kampaajan alan ammattilaisena esittelevän minulle eri vaihtoehtoja, joista voin valita itselleni sopivimman. Oma kampaajani on onneksi tyystin erilainen näihin aikaisempiin kampaajiin verrattuna; hänellä on joskus ollut omaan makuuni turhan lennokkaitakin ideoita, mutta kampaajani on kuitenkin aina osannut löytää minulle sopivan tyylin. Arvostankin sitä todella paljon! Tämän vuoksi olenkin käynyt yli kymmenen vuotta samalla kampaajalla, vaikka olen asunut sinä aikana väillä jopa ulkomailla. Lisäksi Suomessa opiskelin kaukana kotoa, mutta siitä huolimatta kävin aina samalla kampaajalla. Ihan vain sen vuoksi, että hän todella osaa asiansa. Yksityisyrittäjää on muutenkin mukavaa tukea, joten senkin puolesta suosin omaa luottokampaajaani.

Viime kesänä jouduin poikkeuksellisesti käymään muualla laitattamassa hiuksiani, sillä oma kampaajani oli pitkällä sairauslomalla. Valitsin ihan tunnetun ja kuulemani mukaan hyvämaineisen kampaamon, mutta petyin pahasti. Olen sen verran tarkka omista hiuksistani, etten usko niitä kenen tahansa käsittelyyn. Sen vuoksi minusta olisi ollut asiallista tietää etukäteen, että hiuksani käsittelisi opiskelija. Minulle tätä infoa ei kuitenkaan annettu aikaa varatessani, minkä seurauksena istuinkin kampaamossa kokonaiset kolme ja puoli tuntia eikä jälkikään ollut ihan sitä kuin ajattelin! Menen yleensä ennen töitä kampaajalle, joten normaalitilanteessa tällainen aikataulun venyminen olisi ollut katastrofi! Onneksi tällä kertaa menin kampaajalle töiden jälkeen, joten viivästys sotki ainoastaan vapaa-ajan suunnitelmiani.

Minusta olisi ollut mukavaa, jos kampaamoon tullessani olisin tuntenut oloni tervetulleeksi. Sen sijaan minulla oli sellainen olo, että olisin saanut jäädä tulematta. Minulla on myös tapana jutella niitä näitä kampaajani kanssa, mutta tässä kampaamossa annettiin ymmärtää, että on parasta olla hiljaa. Niinpä tulikin ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen luettua iso pino lehtiä kampaajan tuolissa istuessani! Ehkä olisi pitänyt olla tunnetumpi bloggari, jotta palvelu olisi ollut erilaista? Happamia, sanoi kettu ja niin edelleen. :D

Asian ytimessä!

Olin myös varsin tyytymätön siihen, että vaikka mielestäni selkeästi ilmoitin haluavani ainoastaan tyvivärjäyksen ja tasoituksen latvaan, ei tämä toiveeni toteutunut. Kampaajan idea värjäyksestä oli ihan kiva, mutta mielestäni hänen olisi silti pitänyt kunnioittaa minun toivettani eikä itsepäisesti toteuttaa omaa visiotaan. Kaiken lisäksi värjäys epäonnistui, sillä alimpiin kerroksiin tehty tummempi värjäys oli jostain syystä sellainen, että alimmissa hiuksissani oli iso vaalea länttti tasaisen ruskean värin sijaan. Mielestäni kampaajan olisi ollut asiallista huomauttaa asiasta ja tarjoutua korjaamaan se jonain toisena päivänä sen sijaan, että minä huomaan asian vasta kotona monen päivän kuluttua hiustenpesun jälkeen. Kokemus oli sen verran ikävä, etten edes lähenyt valittamaan asiasta vaan jätin korjaamisen omalle kampaajalleni. Olinkin suunnattoman onnellinen, kun oma kampaajani palasi kesän lopulla sairauslomalta ja pääsin takaisin hänen tuoliinsa! Onni on oma luottokampaaja!

Onko muilla kauhukokemuksia kampaajista?

lauantai 24. lokakuuta 2015

Musta päivä


Harvinaisena vapaapäivänäni (tämä viikko pitäisi jaksaa ilman yhtäkään vapaapäivää) sonnustauduin mustaan. Tarkoitus oli hengailla lähinnä kotona, mutta jouduin kyllä käymään lähikaupassa hakemassa hieman ruokaa ja Zalandon paketin. Tilasin pitkästä aikaa sieltä jotain ja naureskelin miehelle, että Zalandolla ollaan varmaan jo ehditty ihmetellä, minne olen kadonnut. Aikaisemmin tilasin sieltä vaatteita joka kuukausi, mutta nyt on ollut pitkä tauko. Ei siitä syystä, etteikö valikoima miellyttäisi, vaan puhtaasti sen takia, että yritän nyt loppuvuodesta säästää rahaa mahdollisimman paljon. Bongasin vähän aikaa sitten Zalandon alesta sattumalta yhden mustan mekon, jonka päätin tilata. Heti pakettia avatessani kuitenkin totesin, ettei sen materiaali miellytä minua. Niinpä mekko lähtee takaisin. No, säästyypähän taas hieman rahaa! Minulla sitä paitsi on aika monta mustaa mekkoa jo ennalta, joten ostos ei muutenkaan olisi ollut mitenkään välttämätön.


Tämän Benchin hupparin ostin aikoinaan One Waysta. Se oli mielestäni aivan liian kallis huppariksi, mutta tykkäsin siitä, että hupparissa oli jokin juju. Crockerin mustat farkut ovat jo ikivanhat - niillä on ikää jo lähes kymmenen vuotta. En erityisemmin pidä niistä, sillä kankaassa on vähän, jos ollenkaan, stretchiä. Näin ollen farkut eivät ole kovin mukavat päällä eikä niitä tule sen vuoksi käytettyä kovin usein. Jalassa minulla on jälleen ihanat pöllövillasukkani, jotka tosin vaihdoin tennareihin kauppareissun ajaksi.


perjantai 23. lokakuuta 2015

Pöllöjä liikenteessä

Bongasin alkukesästä Nelliinan blogista ihanat pöllövillasukat. Pöllöt ovat tällä hetkellä ilmeisesti jonkin sortin trendi, mutta minä en ole erityisemmin innostunut niistä. Kun kuitenkin näin sukat, ihastuin välittömästi! Olen aina ollut surkea kaikessa kädentaitoihin liittyvässä; osaan piirtää ainoastaan kukan, tähden ja sydämen enkä osaa yhtään ommella irronneen napin kiinnitystä lukuunottamatta. Olisin kyllä kiinnostunut opettelemaan neulomista, mutta siihen tarvittaisiin todellinen for dummies -tyyppinen kurssi ja äärettömän kärsivällinen opettaja. Onneksi eräs kollegani ja ystäväni tykkää neuloa, joten pyysin häntä tekemään minulle pöllösukat. Sain ne perjantaina ja olen siitä asti pitänyt sukkia jalassa aina kun mahdollista! Eivätkö olekin upeat!



Naureskelin muuten näitä sukkahousuja jalkaani vetäessäni, että olen ostanut ne jo syksyllä 2008, mutta käytän sukkiksia vasta nyt ekaa kertaa. En ole suuri värillisten sukkahousujen ystävä, mutta päätin kerrankin vetää jalkaan jotain muuta kuin mustat sukkahousut. :D



torstai 22. lokakuuta 2015

Tumpelon keittiössä: maidoton ja gluteeniton omenapiirakka

Viime lauantai-iltana Tumpelon keittiössä valmistettiin maidotonta ja gluteenitonta omenapiirakkaa. Minulla on yksi aivan ihana omenapiirakkaresepti, mutta totesin, että sen muuttaminen maidottomaksi on hieman haastellista ainakin näin ihan ensimmäisenä kokeiluna. Niinpä päätimme testata hieman erilaista reseptiä, joka tumpelomaiseen tapaan keksittiin itse. Meidän taloudessamme kaikki yhteiset ruoat tulee tehdä sekä ilman maitoa että vehnää miehen yliherkkyyksien vuoksi. Olenkin viimeisen parin vuoden aikana opetellut leipomaan ilman vehnää, mutta viime aikoina on myös maito jouduttu jättämään pois ruokavaliosta. Se on aiheuttanut jonkin verran haasteita!

Piirakkapohja syntyi Vuohelan Herkun gluteenittomasta piirakkapohjaseoksesta. Mikäli joku muu kärsii vehnäallergiasta, kannattaa aina tarkistaa gluteenittoman jauhot ja myös keksit. Monessa niissä on nimittäin vehnätärkkelystä, joka sopii keliaakikoille, mutta ei vehnäallergisille. Me opimme tämän Tumpelon keittiössä kantapään kautta; meinasi nimittäin itku päästä viime jouluna, kun olin juuri iskenyt juustokakun uuniin ja tajusin, että käyttämissäni gluteenittomissa kaurakekseissä oli vehnätärkkelystä! Tässä Vuohelan Herkun piirakkapohjaseoksessa ei onneksi ollut vehnää, joten se sopi hyvin meidän leivontaamme.


Piirakkapohjaseokseen sekoitettiin 0,5 dl vettä, kaksi kananmunaa ja lisäksi 2 dl margariinia. Pohjaa paistettiin 10 minuuttia 200-asteisessa uunissa ja sen jälkeen sen pinnalle asetettiin omenalohkot sekä lisäksi kanelia, vaniljasokeria ja sokeria. Piirakasta olisi varmaankin tullut hieman kosteampi ja ehkä myös aavistuksen maukkaampi, jos leivonnassa olisi käyttänyt fariinisokeria. Koska sitä ei kuitenkaan löytynyt kaapista, käytettiin tavallista sokeria. Tätä koko komeutta paistettiin vielä 30 minuuttia, kunnes piirakan pinta oli kauniin kullanruskea.

Olimme alunperin ajatelleet tehdä piirakan pinnalle marenkia. Mies halusi kuitenkin kokeilla soijakermasta tehtyä kermavaahtoa, joten jätimme marengin pois. Suhtauduimme kumpikin hyvin varauksellisesti soijakermaan, mutta maun perusteella en olisi kyllä erottanut sitä tavallisesta kermasta. Positiivinen yllätys siis! Koostumukseltaan soijakerma tosin oli hieman erilaista eikä vaahtoutunut yhtä hyvin kuin tavallinen kerma. Maku kuitenkin ratkaisee, ja se oli kohdillaan!

tiistai 20. lokakuuta 2015

Donitsimaanantai

Eilen minua odotti ihan mahtava yllätys! Äiti oli  (ilmeisesti viikonloppuna) ostanut Arnoldsin donitseja ja jättänyt yhden minulle. Donitsilaatikko nimittäin odotti minua pöydällä, kun kävin pikaisesti vanhempieni luona. Niinpä sain herkullisen jälkkärin lounaalle! Vähän teki mieli teetä samaan syssyyn, mutta koska olen yrittänyt vähentää teenjuontiani, yritän selvitä päivät ilman teetä. Juon kerralla aina litran teetä, joten olen rajoittanut teenjuontini aamu- ja iltateehen. Teenpuutteesta huolimatta donitsi maistui todella herkulliselta ja kiteytti aika hyvin tämän viikon maanantain: hyvin menee, mutta menköön - kohta kuitenkin tullaan ryminällä alas pilvilinnoista!


Arnoldsin donitsit ovat aina olleet heikkouteni, etenkin nevaaleanpunakuorrutteiset, sydämen muotoiset ja vaniljatäytteiset donitsit! Viime aikoina donitseilla herkuttelu tosin on ollut hyvin vähäistä. Miehen allergian vuoksi hän ei voi syödä niitä ollenkaan ja jostain syystä en tule ostaneeksi donitseja pelkästään itselleni. Niinpä oli ihan mahtava yllätys, että äiti oli ostanut näitä! Pahoittelut muuten kuvien laadusta, järkkäri ei ollut lähietäisyydellä herkutushetkeni aikana!


 Maistuvatko Arnoldsin donitsit teille? :)

sunnuntai 18. lokakuuta 2015

I love me

Blogit ovat pullollaan I love me -messukokemuksia, joten minäkin kannan oman korteni kekoon! Suuntasin ystäväni A:n kanssa messuille heti perjantaiaamuna. Oli ihan vapaapäiväfiilis, vaikka meninkin illaksi vielä töihin. Koska teen nyt syksyllä kuusipäiväistä työviikkoa, ovat tällaiset arjen lepohetket kullanarvoisia!


Viime vuonna olin messuilla ensimmäistä kertaa ja kävin silloin katsomassa muotinäytöksen. Tänä vuonna jätin näytöksen väliin eikä ohjelmassa muutenkaan ollut niin paljon minua kiinnostavia asioita. Niinpä kiertelimme A:n kanssa messualuetta ristiin rastiin koko päivän!

Messuasuksi valitsin Donna Karanin piparkakkuhelmaisen hameen, jonka löysin viime vuonna Tukholman NK:sta. Se on mielestäni aivan ihana! Hameen kaveriksi valitsin VILAn simppelin mustan trikoopaidan sekä tutut Top Shopin nilkkurit. Valitettavasti asusta ei ole tämän parempaa kuvaa, sillä olin tosiaan illan töissä ja kotiin tullessani oli jo liian pimeää asukuvia varten. Joudutte siis tyytymään iPhonen kuvanlaatuun. Tosin viime vuoden perusteella rohkenen sanoa, että tämä hame eksyy päälleni vielä muulloinkin. Joten eiköhän asukuviakin saada!


Tein ihan muutamia messuostoksia. Ostin muun muassa vihdoin ja viimein Beauty Blenderin, jonka hankkimista olen pohtinut jo jonkin aikaa. Muut ostokset olivat lähinnä lahjoja ystäville; yhden suihkugeelin ehdinkin lahjoittaa eteenpäin jo ennen ostosten kuvaamista. Muiden tuotteiden esittelyä joudutte odottamaan kuun loppuun saakka, sillä lahjan saaja saattaa muuten nähdä sen täällä blogissa vieraillessaan!




Ihastelin Forsmanin osastolla eri teelaatuja - monet niistä ovat tällaiselle teen suurkuluttajalle jo ennestään tuttujakin. Tällä kertaa en kuitenkaan ostanut mitään. Oli kuitenkin hauska yllätys, kun mies oli sattumalta juuri samana päivänä ostanut minulle pussillisen Nordqvistin muumiteetä! Viesti oli kuulemma tarkkaan harkittu. ;)


Messuilla olisi ollut perjantai-iltana bloggaajien kirppis, joka olisi ollut hauska nähdä. En ole suuri kirppisten ystävä, mutta olisi ollut hauskaa nähdä, millaista tavaraa bloggareilla on myynnissä. Jouduin kuitenkin lähtemään töihin jo ennen kirppiksen alkua, joten se jäi minulta väliin.

Lauantaina olin jälleen töissä, mutta pohdin tänään, olisiko pitänyt vielä pistäytyä messuilla. Taidan kuitenkin nauttia viikon ainoasta vapaapäivästä kotona! Kaiken kaikkiaan messuilla oli hauska käydä, vaikka jotenkin muotialue tuntui viime vuoteen verrattuna suppeammalta. Olin myös hieman pettynyt siitä, ettei Kooky Gems ollut tänä vuonna paikalla. Olisin voinut hankkia viime vuonna messuilta hankitun villakoirakaulakoruni kaveriksi villakoirakorvikset, mikäli sellaisia olisi ollut valikoimassa! Täytynee tilata sellaiset netistä!

Millaisia messukokemuksia teillä on? :)

lauantai 17. lokakuuta 2015

Sähkönsinistä

Tämä asu on oikeastaan viime lauantailta, kun kävin katsomassa Svenska Teaternin Mamma Mia -musikaalin. Olen nähnyt sen alunperin 11-vuotiaana Lontoossa ja aikoinaan Ruotsissa asuessani minun oli tarkoitus käydä katsomassa se ruotsiksi. Silloin kuitenkin avecini perui viime hetkellä eikä musikaali enää pyörinyt Tukholmassa, kun olisi ollut uusi mahdollisuus mennä katsomaan sitä. Mamma Mian juoni on varsin ohut, mutta se toimii minusta silti oikein hyvin näyttämöllä. Elokuvaversio sen sijaan on minusta hieman vaivaannuttava eikä ollenkaan niin sympaattinen kuin musikaali. Kaiken kaikkiaan musikaali toimi myös ruotsiksi ja esiintyjätkin olivat minusta hyviä. Kaikista tärkeintä on mielestäni se, että siitä tuli iloinen fiilis ja mieli koko loppuillaksi! Musikaali pyörii Svenskanissa mielestäni enää tämän syksyn, joten kannattaa kiirehtiä, jos haluaa nähdä sen! Ruotsin kieltä taitamattomille Svenskanista löytyy sitä paitsi tekstityslaitteita, joten kielimuurinkaan ei pitäisi olla ongelma.

Illan asuksi valitsin Espritin sähkönsinisen mekon, jonka olen ostanut pari vuotta sitten. Yhdistin siihen todella mukavat ja siitä huolimatta minusta erittäin tyylikäät Unisan saappaat, jotka ostin viime syksynä Stockalta. Näiden lesti on omaan jalkaani täydellinen ja jaksan kävellä näillä saappailla vaikka kuinka pitkiä matkoja! Olin varannut mukaan myös mustat Höglin avokkaat, mutta loppujen lopuiksi pidin saappaita jalassani koko illan. Kirjekuorilaukun tilasin toissakesänä Zalandolta ja se on Mint & Berryn mallistosta. Ajattelin ensin laukun edullisen hinnan nähdessäni ettei se olisi oikeaa nahkaa, mutta kyllä se vain on. Laukku on ainoa kirjekuorilaukkuni, joten sitä tulee käytettyä aika paljon. Ajattelin jossain vaiheessa ostaa sille kaveriksi jonkun vähän värikkäämmän yksilön!


Musikaalista matkamme jatkui Raflaan myöhäiselle illalliselle. Ruoka oli todella herkullista, mutta keskityin ravintolassa pääasiassa seurasta nauttimiseen, joten loppuillasta ei ole ollenkaan kuvia. Kotona päässä soivatkin sitten ABBAn biisit koko loppuillan! :)

Onko joku muu käynyt katsomassa Mamma Mian? :)

perjantai 16. lokakuuta 2015

Sunnuntaiasu


Hektisen viikon päätteeksi viime sunnuntain ohjelmassa oli siivouksen sekä työasioiden hoitamisen jälkeen sunnuntaipäivällinen miehen äidin luonta. Kyseiseen tilaisuuteen ei olisi tarvinnut mitenkään pynttäytyä. Koska minusta on ihanaa laittautua, käytän aina kaikki tilaisuudet hyväkseni. Tällä kertaa sonnustauduin muutama vuosi sitten joululahjaksi saamaani Karla Designin mekkoon. Mekko on Ahvenanmaalta hankittu ja se on mielestäni todella kaunis. Valitettavasti se oli kuitenkin vyötäröltä minulle turhan väljä, mutta onneksi ompelija sai kavennettua mekon minulle sopivaksi. En osaa itse yhtään ommella, joten tarvitsen yksinkertaisiinkin muutostöihin aina ompelijan apua. Kesti pari vuotta ennen kuin sain mekon ylipäätään kiikutettua ompelijalle, mutta nyt se on onneksi enemmän kuin hyvä!


Yhdistin asuun miehen minulle synttärilahjaksi ostaman laukun sekä TopShopin perusnilkkurit. Ohuen villakangastakin olen aikoinaan ostanut Zarasta. Tarvitsisin toisen hieman lämpimämmän mustan villakangastakin, mutta en ole jaksanut etsiä sellaista ollenkaan tänä syksynä. Viime vuonna ostin yhden muistaakseni VILAn villakangastakin, mutta sen malli on liian löysä minun vartalolleni eikä sitä sen vuoksi tule oikein käytettyäkään.

Mustan villahuvin olen hankkinut Visbyn Åhlénsista syksyllä 2007 ja käyttänyt sitä siitä alkaen jokaisena talvena! Mustat nahkahanskat hankin puolestaan viime syksynä Haloselta unohdettuani yhden hanskan epähuomiossa bussiin. Harmitti todella paljon, sillä ne olivat paljon kivemmat kuin nämä korvaavat hanskat!


Hiuksia en taaskaan jaksanut kauheasti laittaa. Iskin ne poninhännälle, jonka letitin. Kampaus näyttää näissä kuvissa tosin ihan tavalliselta letiltä. En muutenkaan pidä hiusteni sävystä kovinkaan paljon tällä hetkellä, vaikka kävinkin juuri kampaajalla. Hiukset vaalenivat auringonvalossa kesällä niin paljon, ettei niitä tarvinnut raidottaa. nyt sävy alkaa kuitenkin olla minun makuuni liian kellertävä. Täytyy ensi kerralla miettiä vaaleita raitoja ja ehkä muutenkin jotain väriä pituuksiin.

torstai 15. lokakuuta 2015

Uusia meikkejä

Kuten edellisesä postauksessa kirjoitin, toilailujen seurauksena tuhosin yli satasen edestä meikkejä paiskaamalla meikkipurkkini vessanpönttöön. Onneksi kyseisessä purkissa oli ainoastaan osa meikeistäni, joten luomivärit, poskipunat, puuterit, huulipunat ja meikkivoiteet säilyivät koskemattomina. Paniikissa kuitenkin suunnistin samana päivänä Sokokselle ostamaan uusia meikkejä vanhojen tilalle. Ajattelin, että hankin ainakin kaikki ihan välttämättömimmät tuotteet heti ja täydennän vähemmän tärkeitä myöhemmin.


Olisin ollut kiinnostunut kokeilemaan Urban Decayn silmämeikin pohjustustuotetta samoin kuin meikin pohjustusainetta. Sokoksella ei aamupäivällä ständillä seikkaillessani kuitenkaan näkynyt myyjää enkä viitsinyt alkaa penkoa laatikoita ominpäin. Niinpä suuntasin Lumenen tiskille ja nappasin mukaani tutut tuotteet. Lisäksi osti Lumenelta vielä kulmakynän ja kulmageelin - tuote johon olen ihastunut palavasti tänä syksynä. En ymmärrä, miten olen aikaisemmin selviytynyt ilman!

L'Oréalilta otin mukaani Volume Million Lashes -maskaran, joka on ollut luottotuotteeni jo jonkin aikaa. Erehdyin kuitenkin ostamaan Miss Manga Punky -ripsarin noin kuukausi sitten ja ilahduin sen näyttävästä jäljestä. Niinpä tuo Volume Million Lashes tuntuukin nyt jotenkin valjulta. Arkeen se sopii edelleen hyvin ja kerrostuukin ihan kauniisti, mutta juhlaan haluaisin lisää näyttävyyttä. Täytynee siis hakea tuo Punky vielä.

Lisäksi nappasin mukaani Max Factorin mustan rajauskynän. Pidän sen pehmeästä jäljestä, sillä monet rajauskynät ovat mielestäni liian kovia ja näin ollen niitä on vaikea käyttää. Päätin myös kokeilla IsaDoran Twist-Up Gloss Stickista tuollaista pinkkiä versiota. Heitin nimittäin vessanpönttöön värittömän kiillon, mutta tämä pinkki sävy miellytti minua kaupassa tuota nudea enemmän. Niinpä päätin ottaa sen, vaikka alunperin tarkoitukseni oli ostaa uusi nude kiilto.

Sain pahaa mieltäni lievittämään onneksi kaupan päälle tuollaisen Lumenen vartalonhoitosetin, jossa on ihana puolukkainen vartalovoide sekä saman sarjan suihkugeeli. Ostin jo aikaisemmin tuota samaa voidetta ja olen todennut sen oikein toimivaksi tuotteeksi. Niinpä tämä lahja mielliytti minua todella paljon ja korvasinkin heti tylsän Niveän suihkugeelin tällä Lumenen geelillä!

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Tumpelon toilailut: Katastrofien mestari

Blogissani vierailleet ovat varmaankin jo törmänneet Tumpelon keittiössä -kirjoitussarjaan, jossa esittelen omia keittotaitojani enemmäin tai yleensä vähemmän menestyksekkäästi. Jotta elämä ei kuitenkaan kävisi liian tylsäksi, ajattelin aloittaa myös Tumpelon toilailut -sarjan. Olen nimittäin toilailun mestari! Hyvä ystäväni A muun muassa ehdotti, että perustaisin Tumpelon toilailut -nimisen blogin. Hänen mukaansa siihen kertyisi helposti sisältöä. Koska tämä blogi riittää minulle mainiosti, päätin sisällyttää tumpeloinnin tähän!

En ole koskaan oikein ymmärtänyt suurta maanantaivihaa, sillä minulle maanantai on yleensä päivä muiden joukossa. Etenkin nyt kun teen kuusipäiväistä työviikkoa, ei viikonloppukaan tunnu erityisen merkitykselliseltä. Jostain syystä olen kuitenkin huomannut, että maanantaisin menevät monet asiat ihan pieleen niin töissä kuin muutenkin.

Ei riitä, että pudotin kaikki meikit sisältävän laatikon lattialle. Silloin nimittäin ainoa minun kasvoilleni sopiva aurinkpuuteriin vivahtavakaan tuote, eli Lumenen hohdeaurinkopuuteri, meni tuhannen pirstaleiksi. Koska kyseessä on kausituote, ei sen saannista jatkossa ole mitään takeita. Onneksi olin hamstrannut itselleni yhden vielä täysin korkkaamattoman puuterin, jota en kuitenkaan ole vielä raaskinut ottaa käyttöön. Niinpä pyörittelen sutia puuterin palasten joukossa ja elättelen toivoa, että toinen puuteri säilyisi ehjänä. Tämä on nimittäin toistaiseksi ainoa aurinkopuuteri, joka sopii minun todella vaalealle iholleni.


Ja kun kerran alkuun päästiin, loppua ei näkynyt ihan heti. Rupesin nimittäin juuri ennen töihiin lähtöäni ihmettelemään, miksi kassini haisee todella voimakkaasti käsidesiltä. No, niin kuin varmasti arvaattekin, oli Donna Karanin meikkipussissa (minulla aina kaksi lmeikkipussia laukussa) auennut käsidesipullo. Se oli ihanasti sotkenut niin meikkipussin kuin kaiken sen sisällön, joten ei auttanut kuin yrittää kiireessä pelastaa mitä pelastettavissa oli ja heittää loput roskikseen. Onneksi tässä Donnan meikkipussissa säilytän meikkien sijaan erilaista helposti puhdistettavaa tilpehööriä, kuten hajuvettä, harjaa ja hiuspompuloita. Myöskään meikkipussi ei pahasti kärsinyt käsidesistä, sillä huuhtelin sen puhtaaksi ja ripustin tyynen rauhallisesti narulle kuivumaan. Silti harmitti - enkä saanut edes kuvaa tästä kaikesta, kun oli niin kiire pelastaa meikkipussi!



Koko päivän kruunasi äitini ostama Roosa nauha, jonka hakaneula päätti heti ensimmäisellä käyttökerralla vääntyä muodottomaksi. Tämän seurauksena se ei pysynyt enää kiinni, vaan pisti minua joka kerta, kun käteni osui lähellekään sitä. Mies tosin oli seuraavana aamuna korjannut hakaneulan ihan pyytämättä, mutta en ole vielä rohkaistunut kiinnittämään sitä uudelleen takkiini.


Ei kahta ilman kolmatta (tai neljättä), joten tietenkin eräänä aamuna onnistuin tyhjentämään ison purkillisen meikkejä vessanpönttöön kylppärissä koheltaessani. Olen sen verran hygieniafriikki, etten halua käyttää vessanpöntössä uineita meikkejä, vaikka ne olisivatkin olleet tiiviisti suljettuina. Niinpä joudun ostamaan käytännössä kaikki ripsivärit, rajauskynät ja huulikiillot uudelleen. Ei paljon naurata!


Toilaileeko kukaan muu samaan tyyliin vai olenko ainoa tumpelo?


maanantai 12. lokakuuta 2015

Epäjärjestyksen keskellä


Ennen kuin muutin mieheni kanssa yhteen totuin todella suureen kaappitilaan. Nautin siitä, että näin kaikki vaatteeni käytännössä yhdellä silmäyksellä ja että sain myös laukut ja kengät väljästi esille. Yhteenmuuton myötä kaappitilani kutistui puoleen entisestä, joten jouduin survomaan tavarani paljon aikaisempaa tiiviimmiin sekä pienempään tilaan. Mies tosin oli niin jalomielinen, että antoi minulle isomman vaatekaapin sekä yli puolet eteisen kaapeista. Lisäksi hänen kaapissaan säilytetään meidän kaikkia liinavaatteitamme, joten oikeastaan minun ei pitäisi valittaa.

Huivien sekamelska

Pienessä vaatekaapissa suurin ongelma on mielestäni se, että monet vaatteet jäävät korkeiden pinojen alimmaisiksi ja niiden olemassaolon unohtaa helposti. Tosin tutkimusmatka omaan vaatekaappiin on välillä jopa jännittävä, kun sieltä näin ollen löytää monia unohtuneita vaatteita. On myös ärsyttävää, kun jotain etsiessään vaatekaappi on hetkessä sekaisin. Esimerkiksi huivilaatikkoni näyttää yleensä juuri tuolta kuin kuvassa, sillä kiireessä en ehdi laskostaa huiveja. Ehkäpä vaatteiden ja asusteiden määrää voisi hieman karsia, mutta toisaalta tykkään siitä, että minulla on valinnanvaraa. Sitä paitsi pyrin käyttämään kaikkia kaapissani olevia vaatteita ja hankkiutumaan muista eroon. Aina tosin juhlamekot tai muut hieman erikoisemmat vaatteet eivät ole kovin runsaassa käytössä, mutta niitäkin aina välillä tarvitaan.

Kesämekkoja
Vaatekappia järjestellessäni hankkiuduin eroon muutamista parhaat päivänsä jo nähneistä vaatteista. Lisäksi siirsin kesävaatteet syrjemmälle ja otin talvivaatteet esiin. Itseäni hieman nauratti, kun katsoin kesämekkojen pinoa - siitä siis puuttuvat kaikki hameet ja shortsit. En ehinyt käyttää tänä kesänä kaikkia kesävaatteitani, mutta väitän viileällä kelillä olleen asiaan myös jonkin verran vaikutusta.

Vaatekaappini kaipaisi kipeästi kauniita säilytyslaatikoita ja lisäksi nättejä henkareita. Minulla on monia eri henkarisettejä vaatekaapissani, joten kokonaisuus ei ole erityisen tyylikäs tai harmoninen. No, unelmien vaatekaapin koostaminen on pitkäaikainen projekti, eipä lopu tekeminen kesken!

sunnuntai 11. lokakuuta 2015

Laukkukokoelmani

Vaatekaapin syyssivousta tehdessäni kävin läpi laukkujani, joita on kertynyt jokunen vuosien aikana. Monet laukut olen laittanut kiertoon matkan varrella, mutta nämä yksilöt ovat edelleen osa vaatekaappiani ja käytän niitä kaikkia - osaa enemmän ja toisia hieman vähemmän.
 
Nämä aikakauslehden kansia esittelevät laukut ovat tekonahkaa. En ole yhtään tekonahkan ystävä, mutta mielestäni nämä laukut ovat niin koleita, että olen säästänyt ne. Ostin nämä laukut syksyllä 2007, kun asuin Visbyssä. Laukut ovat kestäneet aikaa ja aikoinaan runsastakin käyttöä täysin moitteettomina. Alkuperäinen hinta oli muistaakseni lähempänä sataa euroa, mutta sain nämä molemmat yli puolet halvemmalla loppukesän alesta.


Tämän mustan laukun sain mieheltäni syntymäpäivälahjaksi ja se on ostettu Kreetalta. Beige pikkulaukku on alunperin äitini, mutta sain sen häneltä pari vuotta sitten. Laukku on mielestäni kiva kesälaukku ja kokoonsa nähden yllättävän tilava!


Michael Korsin laukkuja minulla on kaksi. Olen nämä molemmat ostanut syksyllä 2012, kun ihastuin laukkujen tyyliin. Olen jo aikaisemmin todennut olevani hieman pettynyt laukkujen nahan laatuun, mutta pidän edelleen niiden ulkonäöstä. Laukut ovat mielestäni myös varsin käytännölliset, vaikka minua hieman häiritsee se, että monella vastaantulevalla teinillä on näitä samoja laukkuja.


Louis Vuittonin laukun sain vuosi sitten kesällä äidiltäni. Hän osti uuden laukun samassa kuosissa, joten minä sain tämän vanhan. Pidän laukusta todella paljon, vaikka kuosi vilisee vähän väliä katukuvassa. Myös meikkipussi on äitini ostama ja todella hyvälaatuinen! Se on kulkenut yli vuoden ajan mukanani joka paikassa ja on edelleen kuin uusi!


Tässä kuvassa ovat kaikki pikkulaukkuni, joista käytän ehdottomasti eniten eri ruskean sävyisiä clutcheja. Näistä beige clutch on ensimmäinen nahkainen pikkulaukkuni; sain sen muutama vuosi sitten serkultani joululahjaksi.

Tuo äärimmäisenä oikealla oleva clutch kärsi vahingon jo ennen ensimmäistäkään käyttökertaa, mutta onneksi suutari sai pelastettua sen varsin hyvin. Takana oleva musta kirjekuorilaukku on myös usein juhlakäytössä ja puaista pikkulaukkua käytin paljon kesän reissuilla. Bijou Brigitten vaaleaa pikkulaukkua samoin kuin tuota vaaleanlilaa käytän todella harvoin, mutta olen silti päättänyt vielä pitää ne osana laukkukokoelmaani. Kesäjuhlissa on nimittäin usein mukava käyttää vaaleansävyistä laukkua.


Kukkakoristeinen satiinipintainen Globalin iltalaukku on äitini peruja ja sopii hyvin juhlakäyttöön. En tosin ole itse käyttänyt sitä vielä kertaakaan eikä äidillänikään ole ollut sille aikoinaan käyttöä. Toista hieman isompaa satiinista juhlalaukkua käytin varsin paljon kymmenen vuotta sitten, kun minulla ei oikein ollut muita pikkulaukkuja. Nykyään sen käyttö on ollut vähäisempää, mutta uskon laukun silti olevan tarpeellinen vielä jossain vaiheessa.


Beige nahkalaukku on tämän kesän ostoksia Kreetalta ja olen käyttänyt sitä todella paljon! Uskollinen kesälaukkuni on puolestaan New Yorkista ostettu pinkki laukku, joka on edelleen kuin uusi paljosta käytöstä huolimatta!


Lopuksi pääsen esittelemään vielä kaikki Longchampin laukkuni, joista clutch näkyikin jo aikaisemminkin. Tuo clutch on oikeasti meikkipussi, mutta en ole koskaan käyttänyt sitä siinä tarkoituksessa. Le Pliage -laukkuja hamstrasin aikoinaan useammassa koossa, joskin nuo pienemmät ovat nykyään vähäisemmällä käytöllä. Tuota isoa harmaata kassia käytän viikonloppulaukkuna aina tarpeen mukaan. Ainoa miinus siinä on olkahihnojen pieni koko, mikä hankaloittaa laukun kantamista olalla.

Oikeanpuoleinen strutsin nahasta valmistettu olkalaukkuni on alunperin äitini. Käsitykseni mukaan sitä ei valmistettu kovinkaan monta kappaletta eikä samanlaista olekaan tullut kaupungilla vielä vastaan. Laukku on aivan ihana, mutta valitettavasti sen nahkapinta on hieman kärsin laukun takapuolelta. Tästä iso miinus Longchampille.


Laukkuja on kertynyt jokunen. Haaveilen muutamasta Vuittonin laukusta edelleen, mutta esimerkiksi Chanelin laukut eivät vetoa minuun ollenkaan. Sen sijaan Coccinellen laukut houkuttelisivat minua, joten epäilen seuraavan laukkuni olevan heiltä! En tosin ihan hetkeen voi ostella uusia laukkuja, mutta onneksi näilläkin pärjää ihan hyvin!

Löytyykö joukosta sinun suosikkilaukkusi? :)

perjantai 9. lokakuuta 2015

Lauantai-illan huumaa!

Vihdoin pääsen esittelemään hieman parempilaatuisia järkkäillä otettuja kuvia - laatuero on todellakin huomattava! Esittelyssä on rennon juhlava asu, johon sonnustauduin eräänä lauantai-iltana suunnatessani juhlimaan parin ystävän synttäreitä.


Musta Vero Modan trikoopaita on ostettu Stockalta muutama vuosi sitten. Se on ehkä aavistuksen liian väljä minulle, mutta ei kuitenkaan selkeästi liian iso. TWINTIPin hameen ostin viime vuonna Zalandolta; pidän todella paljon sen väristä ja lisäksi myös hameen malli miellyttää minua. Laukku on tämän kesän ostoksia Kreetalta, nilkkurit puolestaan ovat Pier One'ilta. Kello on Calvin Kleinilta, sain sen 25-vuotislahjaksi äidiltäni. Korvikset ovat Edbladin mallistoa ja rannekoru viime vuonna Tuomaan markkinoilta ostettu - molemmat ovat äitini hankkimia. Sormissa minulla on pitkästä aikaa Snö of Swedenin ja Orsayn sormukset.



Hiusten kiharat ovat puhdas vahinko, sillä pidin niitä päivällä letillä. Omat hiukseni ovat sen verran taipuisat, että ne pysyvät kiharoilla pelkän lakan avulla. Käytän muutenkin todella vähän mitään hiusten muotoilituotteita.

Mitä pidätte tällaisesta rennon juhlavasta asusta? :)

torstai 8. lokakuuta 2015

Punaista


Tällä kertaa esittelyssä on jälleen kerran hyvin simppeli arkiasu, johon kuitenkin tuo hieman särmää tuo punainen Mangon paita. Jalassa minulla on tuttuun tapaan Conversen tennarit sekä Leviksen farkut. Musta toppi on puolestaan Gina Tricot'sta.


Olen arkena jokseenkin tylsä pukeutuja, sillä asun on oltava mahdollisimman käytännöllinen. Vapaapäivinä pukeudun mielelläni hieman eri tavalla, mutta tänä syksynä teen poikkeuksellisesti kuusipäiväistä työviikkoa. Sen vuoksi asutkin ovat olleet aika samanlaisia viime aikoina. Eiköhän kuitenkin viimeistään pikkujouluaika tuo muutosta asiaan! Lokakuussa on muutenkin luvassa teatteri-ilta ja vierailu Porvooseen - hyviä syitä vaihtaa vapaalle myös pukeutumisessa!


Miten sinä pukeudut arkena? :)

keskiviikko 7. lokakuuta 2015

Jotain uutta, jotain vanhaa!

Ehkäpä nyt saan blogiin hieman parempilaatuisia kuvia! Sain nimittäin mieheltä luvan lainata hänen Nikonin järkkäriään! Kuvaamisen opettelemiseen menee varmaan tovi jos toinenkin, mutta jostain on aloitettava! Pikaisella testauksella kuvan laadussa on todellakin iso ero minun iPhone 5s:n kuviin verrattuna, mikä ei tosiaan liene kenellekään yllätys. Jee, olen innoissani!



Varastossa on kuitenkin vielä muutamat huonolaatuisemmat asukuvat, joten koittakaa kestää vielä hetki! Alla olevan asun paidan olen ostanut jo 2000-luvun alkupuolella Barcelonan Stradivariuksesta. Paita on mielestäni nätti, mutta ollut varsin vähäisellä käytöllä viime vuosina. Niinpä päätin kaivaa sen naftaliinista ja iskeä päälleni. Paidassa oleva printtikuvio on ruskea, joten valitsin sen kaveriksi VILAn ruskeat housut. Alunperin ajattelin iskeä mustat nilkkurit jalkaan, mutta jotenkin nuo valkoiset Luhdan tennarit tuntuivat sopivan paremmin värimaailmaan.


Tuo värikäs Globalin silkkihuivi on heräteostos muistaakseni viime keväältä ja on ollut koko kesän ahkerassa käytössä. Samettijakun puolestaan olen ostanut H&M:ltä syksyllä 2006. Aurinkoisena päivänä silmiäni suojasivat jälleen Dolce & Gabbanan aurinkolasit; pitää nauttia auringonpaisteesta niin kauan kuin sitä vielä riittää! Syyssateita en erityisesti odota, joten toivottavasti aurinkoiset kelit jatkuvat vielä tovin jos toisenkin! :)

maanantai 5. lokakuuta 2015

Ostoslista

Rakastan erilaisia listoja, ne pitävät hieman lahon pääni kasassa kiireellisen arjen keskellä. Tänä syksynä elän varsin tiukalla budjetilla, johon ei juurikaan mahdu shoppailua. Olen kuitenkin laatinut itselleni ostoslistan asioista, joilla mielelläni kartuttaisin unelmieni vaatekaappia.

En ole erityisen ihastunut Mulberryn laukkuihin, mutta haluaisin ehdottomasti heidän huivinsa! Haaveilin alunperin Louis Vuittonin huivista, sillä ihastuin niiden kuoseihin. Googlettelun jälkeen totesin kuitenkin LV:n huivien laadun olevan jokseenkin heikkoa, joten siirsin ajatukseni Mulberryyn. Heidän Monogram Scarfinsa on ollut minun ostoslistallani jo pitkään, mutta en ole vieläkään raaskinut sijoittaa siihen. Huivin kuosi on ihana ja laatukin varmasti kohdillaan, mutta hinta on mielestäni silti jokseenkin suolainen huivista. Tosin olen hamstrannut halvempia huiveja sellaisella tahdilla, että niiden yhteishintaan olisi melkein jo ostanut tuollaisen Camel Star Jacquardin.
Monogram Scarf
Perusmallista nahkatakkia olen etsinyt koko kesän ja alkusyksyn, mutta en ole vieläkään löytänyt sopivaa. Vähän harmittaa, että syyskuisen mielenilmauksen vuoksi minulta jäivät eräät ystävämyynnit väliin, joista serkkuni arvion mukaan olisi saattanut hyvällä tuurilla löytyä sopiva nahkatakki. Tuo syyskuun puolivälin lakkopäivä olisi ollut minun aikatauluihini ainoa mahdollinen päivä ystävämyynneissä piipahtamiseen, mutta se jäi julkisen liikenteen seisahtumisen vuoksi väliin. Etsintä siis jatkuu.

Tein Rooman reissullani suuren virheen jättämällä Coccinellen alennetun lompakon ostamatta, joka olisi ollut omiin tarpeisiini täydellinen. Kävin kuolaamassa myös muita Cocccinellen lompakkoja sekä Stockalla että netissä, mutta en raaskinut ostaa sellaista. Ehkä jossain vaiheessa!

Kesällä haaveilin myös Furlan pikkulaukusta pinkkinä. Meinasin jo ostaa sellaisen Furlan liikkeestä, mutta aikatauluongelmien vuoksi se jäi aikeeksi. Nyt talouttani rasittaa puolestaan eräs yllättävä kuluerä, joten tämäkin  pysyy vielä haaveena. Se olisi kyllä ihana kesälaukku!

The Metropolis
Ostoslistallani roiikkuu myös uusi pari lenkkareita. Vanhat Niken lenkkarini toimivat edelleen hyvin, mutta vaihtelun vuoksi olisi mukavaa löytää toinenkin pari. En kaipaa kenkiini vaimennusta lukuun ottamatta mitään tukia tai ihmeellisyyksiä, enemmänkin minuun vetoaa kengän kiva väri ja tietysti mallin istuvuus. Lenkkaritkin tosin ovat sen verran hyvän hintaisia, etten ihan heti raaski sellaisia ainakaan täydellä hinnalla ostaa.

Olen lisäksi jo vuosikausia haaveillut Pura Lopezin korkkareista mustina ja nuden värisinä. Meinasin keväällä ostaakin sellaiset nuden värisinä, mutta koska olin juuri ostanut sellaiset toiselta merkiltä Zalandosta, en raaskinut satsata enää Pura Lopezeihin. Jostain syystä olin nimittäin nudeja korkkareita etsiessäni unohtanut koko Pura Lopezin. Tällainen Evolet-malli kelpaisi minulle!

Evolet
Millaisia asioita teidän ostoslistaltanne löytyy? :)

sunnuntai 4. lokakuuta 2015

Kampaajakäynnin jälkeen

Käyn säännöllisesti noin puolentoista kuukauden välein kampaajalla. Ajattelin kirjoittaa omasta kampaajahistoriastani tarkemmin vielä myöhemmin, mutta pähkinänkuoressa totean, että olen löytänyt oman luottokampaajani. Viime aikoina hiuksissani ei ole tapahtunut suuria muutoksia, mutta olen aikaisemmin viihtynyt myös huomattavasti tummemmassa tukassa. Koen kuitenkin vaalean enemmän omaksi värikseni, vaikka oma hiusvärini onkin hieman punaiseen taittava maantienharmaa. Tällä viimeisimmällä kampaajakäynnillä värjättiin ainoastaan tyvi ja hieman tasoitettiin latvaa. Äiti on opettanut, että latvojen täytyy olla siistit, joten niitä leikataan jokaisella kampaajakäynnilläni.


Kampaajani ihasteli hiusteni pituutta ja muistelinkin yhdessä hänen kanssani, että kymmenen vuoden yhteisen taipaleemme aikana minulla ei ole koskaan ollut näin pitkää tukkaa. Lukion ensimmäisellä luokalla hiukseni olivat näissä pituuksissa tai jopa pidemmät, mutta silloin en käynyt nykyisellä kampaajallani. Hänen tuoliinsa ensimmäisen kerran istuutuessani hiukseni olivat nimittäin ainoastaan olkapäämittaiset. Hiukseni kasvavat varsin hitaasti ja koska ne kärsivät aika paljon muutama vuosi sitten vaihtaessani väriä tummasta takaisin vaaleaksi, on kasvatusprojekti ollut pitkä! Koska hiukseni ovat kesän jäljiltä vielä jokseenkin kuivat, en rasita niitä ollenkaan föönaamalla tai suoristusraudalla. Tähän kuvaan hiukset on ainoastaan föönattu; ammattilainen tosin saa niistä pelkällä hiustenkuivaajallakin varsin suorat! Tähän eivät minun omat taitoni nimittäin riittäisi, vaikka föönausta enemmän harrastaisinkin.


Minulla on näköjään viime aikoina ollut tapana ottaa käyttöön pitkään käyttämättöminä olleita vaatteita kaappini kätköistä. Tämä Vero Modan neuletakki on nimittäin jo yli kymmenen vuotta vanha ja ihanan lämmin viileillä keleillä. Jostain syystä se on viime aikoina kuitenkin ollut todella vähäisellä käytöllä, mutta ehkäpä siihenkin tulee nyt muutos! Valkoinen alustoppi on Gina Tricot'n. Asuun olisi ehkä paremmin sopinut lyhythelmaisempi toppi, mutta koska halusin sen peittävän selän kunnolla myös istuessa, päädyin tähän pitkään malliin. Jalassa minulla ovat miehen valitsemat Leviksen harmaasävyiset farkut, jotka ovat todella mukavat jalassa! Kengät puolestaan ovat Luhdan tennarit jälleen kerran.

Olin  hieman epävarma tuosta Coccinellen punaisen laukun ja vaaleanpunaisen neuletakin yhdistelmästä. Mielestäni se kuitenkin toimii yllättävän hyvin, vaikka kiireessä nappasinkin mukaan ensimmäisenä vastaantulleen laukun. Yhdistelmä ei siis ollut mitenkään harkittu.

Tuon Max & Co:n ihanan mustan trenssin löysin viime syksynä Tukholman NK:sta. Siinä on ihana kellohelma, joka sopii hyvin myös hameiden kanssa käytettäväksi. Muutenkin takin malli sopii minun vartalolleni todella hyvin. Myös hihat istuvat, vaikka yleensä ne ovat minulle takeissa aavistuksen liian pitkät.

Kaulaan iskin jälleen kerran Stradivariuksen alelöytöhuivin ja sen alla minulla on iki-ihana Efva Attlingin kaulakoruni, jonka sain äidiltäni joululahjaksi. Olen muuten aika laiska käyttämään koruja arkena, sillä ne eivät oikein kohtaa työni kanssa.

Oletko sinä löytänyt oman luottokampaajasi vai etsitkö edelleen sitä oikeaa? :)

lauantai 3. lokakuuta 2015

Unohtuneita vaatteita

Housut, jälleen yksi syksyn merkki! Käytin oikeastaan koko kesän pelkästään hameita ja mekkoja, mutta viime aikoina olen pukeutunut farkkuihin. Lähinnä siitä syystä, että olen ollut lähes koko päivän liikkellä ja ajanut myös paljon pyörällä. En ole kuitenkaan unohtanut ihania syysmekkojani, jotka toivottavasti pääsevät pian esittelyyn myös blogin puolella. :)



Nämä Vilan ruskeat housut olen ostanut monta vuotta sitten Stockalta. Minulla on ruskean parin lisäksi samat housut myös mustina; käytin niitä yhdessä vaiheessa lähes päivittäin! Näitä ruskeita housuja en ole koskaan käyttänyt erityisen paljon, mutta viime keväänä bongasin ne jälleen muuton yhteydessä vaatekaapistani ja päätin ottaa housut jälleen käyttöön. Mies harvoin kommentoi minun pukeutumistani, mutta näitä housuja hän kehuu joka kerta, kun laitan ne ylleni!


En ole koskaan ollut suuri beigen ystävä vaatteissa. Tätä paitaa olisin tuskin itse edes vilkaissut kaupassa, mutta sain sen muutama vuosi sitten joululahjaksi äidiltäni. Olen käyttänyt sitä aika vähän, mutta vaatekaappia siivotessani muistin jälleen paidan olemassaolon ja päätin ottaa senkin käyttöön! Näihin housuihin yhdistettynä se on mielestäni kaunis ja kaiken lisäksi mukava päällä.


Kuva on otettu minun ja Lenitan päivälenkin jälkeen, joten jalassa ovat jälleen Luhdan valkoiset tennarit. Nilkkurit ovat nimittäin varsin epäkäytännölliset metsässä, vaikka asun kannalta ne olisivat varmasti tennareita tyylikkäämmät. :)