tiistai 29. syyskuuta 2015

Valkoinen hymy!

Hampaiden valkaisua tehdään nykyään jopa kuntosaleilla ja kauppakeskuksissa, mutta itse en koskaan suostuisi antamaan hampaitani muiden kuin hammaslääkärien tai suuhygienistien käsittelyyn. Hampaiden ja ikenien kunto tulisi nimittäin aina tarkistaa ennen valkaisua. Lisäksi suuhygienistini kertoi, että mikäli hampaissa on hammaskiveä, ei valkaisutuloksesta tule tasaista. Niinpä kävinkin ennen valkaisua hammaskiven poistossa suuhygienistillä. Minulla on muuten todella mukava ja ystävällinen suuhygienisti, joka kärsivällisesti vastaa kaikkiin kysymyksiini! Selvitinpä muuten aiemmassa hammaspostauksessani esittämäni kysymyksen Oral-B:n tahnan soveltuvuudesta. Kiinnostuneille tiedoksi: tahnaa voi  huoletta käyttää eikä se vahingoita limakalvoja.

Hammaskivenpuhdistuksen jälkeen kävin viikkoa myöhemmin uudella käynnillä, jolloin minulle tehtiin soodapuhdistus ja samalla reissulla hampaistani otettiin muotit. Suuhygienisti nimittäin suositteli, että Zoom-valkaisun lisäksi minulle tehtäisiin omat muotit, jolloin voisin valkaista hampaitani myöhemmin kotona. Suuhygienisti varoitteli soodapuhdistuksen saattavan kirvellä esimerkiksi kielellä, mutta minulla ei ollut suolaista makua lukuun ottamatta oikeastaan mitään tuntemuksia.

Kotivalkaisusetti

Paria viikkoa myöhemmin menin vielä yhdelle käynnille, jolloin hampaisiini tehtiin Zoom-valkaisu. Olen muistaakseni vuonna 2011 ollut toisenlaisessa valkaisussa, mutta tämä Zoom! on kuulemma sitä huomattavasti tehkokkaampi. Siinä valkaisuteho perustuu valkaisevan aineen lisäksi UV-valoon. Niinpä ennen valkaisun aloittamista levitinkin nenääni korkeasuojakertoimista aurinkorasvaa nenälleni, minkä jälkeen suuhygienisti huolellisesti suojasi huuleni ja ikeneni. Valkaisu tehdään ainoastaan niin sanotulle hymyalueelle, eli siihen osaan hampaista, jotka näkyvät hymyillessä. Suojauksen jälkeen suuhygienisti levitti hampailleni valkaisuaineen, jonka toimintaa tehostettiin valaisemalla hampaita UV-valolla. Sen jälkeen suuhygienisti puhdisti hampaat ja näytti minulle senhetkisen tilanteen. Tämä toimenpide toistettiin yhteensä kolme kertaa.

UV-valo saattaa joillekin kuulemma aiheuttaa jo toimenpiteen aikana vihlontaa. Olin varautunut asiaan käyttämällä viikon ajan vihlontaan tarkoitettua hammastahnaa. En tiedä, oliko siitä oikeasti hyötyä, mutta toimenpiteen aikana minulla ei ollut mitään tuntemuksia. Ensimmäisen valkaisukerran jälkeen hampaani olivat varsin laikukkaat, mikä kuitenkin oli suuhygienistini mukaan normaalia. Laikkuisuus tasoittui valkaisukertojen myötä, joskin seuraavana aamuna hampaissani oli muutamissa kohdissa jälleen laikkuja. Suuhygienisti oli kuitenkin varoitellut minua asiasta ja kertonut sen olevan normaalia. Laikut tasoittuivat muutamassa päivässä ja hoidin niitä lisäksi kotivalkaisusetin mukana tulevalla aineella.

Hollywood-hymy!

Kun valkaisu oli valmis, oli minulla todellinen Hollywood-smile; hampaat olivat todella valkoiset! Ihan näin valkoisina ainakaan minun hampaani eivät tosin pysyneet muutamaa päivään lukuun ottamatta, mutta toki ne ovat aikaisempaa valkoisemmat edelleen. Sain käynnin lopuksi ohjeet kotivalkaisuun, jolla minun on helppo ylläpitää valkaisutulosta. Suuhygienisti varoitteli minua sähköiskumaisista  hampaiden vihlaisuista, jotka ovat normaaleja "sivuvaikutuksia" Zoomin jälkeen. Ennen nukkumaanmenoa tunsin suihkussa yhden kuvatun kaltaisen vihlaisun, mutta muuten paria hammasta lähinnä "jomotti" hyvin kevyesti. Käytin oireiden lievitykseen särkylääkkeen lisäksi valkaisusetin mukana tullutta ainetta, jota laitoin jomottaviin hampaisiin. Seuraavana aamuna kivut olivat täysin poissa.

Kaikista vaikeinta valkaisun jälkeen oli se, etten saanut 48 tuntiin juoda teetä! Muita värjääviä ruoka-aineita pystyin helposti välttelemään, mutta teenjuonnin laittaminen tauolle oli todella vaikeaa! Näin muun muassa unta teenjuomisesta - taidan siis olla jokseenkin koukussa teenjuontiin!

Ensimmäinen teekupillinen 48 tunnin vieroituksen jälkeen!

Valkaisutulos on tosiaan kirkkaimmillaan heti valkaisun jälkeen ja tasoittuu muutamassa päivässä. Olen kuitenkin todella tyytyväinen valkaisutulokseen, vaikka valkaisun hinta olikin todella suolainen! Toivottavasti pääsen nyt jatkossa halvemmalla, kun minulla on mittatilaustyönä tehdyt valkaisumuotit! Ajattelin keväällä uusia valkaisun kotona. Silloin laitan setin mukana tullutta valkaisuainetta tipan jokaisen hymyalueella sijaitsevan hampaan kohdalle ja annan aineen vaikuttaa puolisen tuntia. Tämän jälkeen suuhygienisti suositteli minun harjaavan hampaat ilman hammastahnaa, jotta valkaisuaine lähtisi pois. Mahdolliseen vihlontaan ja laikkuisuuteen voin käyttää samaa ainetta kuin tämän valkaisun kohdalla. Valkaisua jatketaan niin monen päivän ajan kuin on tarpeellista halutun lopputuloksen saamiseksi.

Oletteko te käyneet hampaiden valkaisussa? :)


maanantai 28. syyskuuta 2015

Sporttisempi asu


Tällä kerralla esittelen hieman sporttisemman lenkkeilyasun minun ja Lenitan päivälenkiltä. Aurinkoisena päivänä tarkenin ulkona ilman takkia pelkässä H&M:n juoksuhupparissa. Ostin hupparin muistaakseni viime talvena ja pidän todella paljon sen kirkkaanpinkistä väristä! Tuulihousut ovat Stadiumista SOC-merkiltä. Tähän settiin kuuluuu myös juoksutakki, mutta sitä en tosiaan tällä kerralla tarvinnut lämpimän kelin vuoksi.

Valmiina lähtöön!
Jalassa minulla oli valkoiset Adidaksen tennarit, sillä kyseessä ei ollut juoksulenkki. Nuo tennarit ostin keväällä 2007 Tukholmasta ja ne ovat muistaakseni Missy Elliotin suunnittelemat. Tennareilla on siis jo aika lailla ikää, mutta ne ovat siihen nähden vielä erittäin hyvässä kunnossa! Suunnitelmissani tosin on hankkia uudet valkoiset ja vähän siistimmät tennarit. Ostin siihen tarkoitukseen kevään lopussa Luhdan kangastennarit, mutta niihin tuli kesällä tahroja eivätkä kengät ole runsaista puhdistusyrityksistäni huolimatta muuttuneet enää puhtaan valkoisiksi. Olen yrittänyt puhdistaa niitä astianpesuaineella, sappisaippualla, Vanishillia ja lisäksi olen iskenyt ne pesukoneeseen. Tahrat eivät kuitenkaan ole irronneet, joten alan olla jo varsin turhautunut.


Jos teillä on hyviä tahranpoistovinkkejä, otan ne mielelläni vastaan!

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Jäähyväiset kesälle

Järvimaisema
Syyskuun puolivälissä intiaanikesä hemmotteli Suomea, joten päätin lähteä viikonloppuna mökille rentoutumaan. Vaikka aurinko paistoi ja lämpömittari näytti mukavia lukemia, ei lämpö tuntunut enää samanlaiselta kuin keskikesällä. Lisäksi illalla tuli nopeasti pimeää, mikä mökillä tarkoittaa kirjaimellisesti pilkkopimeää. Mökkeily oli kuitenkin ihana irtiotto arjesta ja loistava tapa nollata kiireisen viikon jälkeen. Mökillä muuten lähes päivittäin mielessä pyörivät työasiat nimittäin unohtuvat täydellisesti.

Vanhempieni mökki on hyvin perinteinen hirsimökki, joka sijaitsee ison järven rannalla. Maasto meidän mökillämme on varsin kallioista, mutta mielestäni isot kivet ja jäkälät ovat kauniita. En uskaltautunut uimaan, mutta ihailin senkin edestä harvinaisen tyyntä järvenpintaa. Myös veneliikennettä oli harvinaisen vähän, vaikka kelit olivatkin kohdillaan. Mökkikausi oli selkeästi jo hiipunut.

Poimin jo edellisellä mökkikäynnilläni mustikoita pakkaseen. Olin jotenkin siinä käsityksessä, ettei mustikoita enää löytyisi näin myöhään syksyllä. Totesin kuitenkin olevani väärässä, sillä mustikoita löytyi todella paljon! Ne tosin eivät minusta enää tähän vuodenaikaan olleet yhtä maukkaita kuin kesällä, mutta poimin niitä kuitenkin rasiallisen jääkaappiin. Pakastimeen otin muutaman rasiallisen puolukoita ja luovutin loput kerätystä puolukkasadosta äidilleni. En ole suuri puolukan ystävä, mutta leivon melko usein puolukka - valkosuklaaneliöitä. Niitä silmälläpitäen pakastin jonkin verran puolukoita. Ajattelin kokeilla jossain vaiheessa myös lappapuuron, eli vispipuuron, tekemistä! Tumpelon kokeellinen keittiö saa siis jatkoa!

Marjametsässä
Puolukkasaldoa

Marjametsässä hirvikärpästen lisäksi apunani hääri meidän kääpiövillakoiramme Lenita, joka viihtyy todella hyvin mökillä ja tekee tiluksillaan tarkastuskäyntejä säännöllisesti. Lenita on myös erittäin innokas kalakoira ja on aina isäni mukana kokemassa verkkoja.


Mökkimaisema
Lenita

Tämä mökkireissu taisi olla nyt viimeinen tämän vuoden puolella. Luulen, että seuraavan kerran käyn mökillä vasta ensi kesänä. Kesän loppuminen tuntuu aina vähän haikealta, vaikka syksyn tuloon onkin ehditty valmistautua jo muutaman viikon ajan. Toivottavasti syksy on yhtä kaunis ja vähäsateinen kuin viime vuonna; kohta voi sitä paitsi alkaa jo odottaa joulua. Minä olen jo ostanut ensimmäisen joululahjankin. :D


Millainen fiilis teillä oli kesän loppumisesta?

lauantai 26. syyskuuta 2015

Astetta fiinimpi asu


Eräänä jokseenkin aurinkoisena vapaapäivänäni päätin sonnustautua VILAn tummansiniseen trikoomekkoon. En aikaisemmin pitänyt ollenkaan tummansinisestä, mutta olen ihan viime vuosina vähitellen lämmennyt sille! Pidänkin mekkoa yhtenä vaatekaapin kulmakivistäni sen monikäyttöisyyden vuoksi.


Yhdistin asuun Coccinellen punaisen laukun lisäksi loppukeväästä Zalandosta tilaamani nilkkurit. Ne ovat Pier One -merkkiset ja istuvat hyvin minun jalkaani. Koska kävelin kuitenkin käytännössä koko päivän, olivat päkiät ihan muusia muutaman tunnin jälkeen. Pitänee seuraavalla kerralla harkita päkiätyynyjä! Rakkoja en tosin saanut jalkoihini yhtään ainutta, mitä pidän varsin hyvänä suorituksena!

Tuon mustan samettipintaisen jakkutakin olen ostanut jo monta vuotta sitten Tukholmassa asuessani H&M:ltä. Meinasin jo kerran siirtää sen kirppiskasaan, mutta onneksi muutin mieleni. Olen nimittäin käyttänyt takkia todella paljon tänä syksynä! Huivin ostin toissakesänä Rovaniemeltä ihan vain sen ihanan kuosin vuoksi. Koska olen irrottanut siitä kaikki laput, en valitettavasti enää muista, mitä merkkiä huivi on. Vyö on jälleen Hugo Bossilta. Jalassa ovat myös ainoat ehjät mustat hieman paksummat sukkahousuni, joten pitänee täydentää varastoa pian.
 

Hiukset ovat tällä kertaa auki ja niissä on aamuisen salikäynnin ajan hiuksissani olleen letin vuoksi hieman kiharoita. Olen laiska laittamaan hiuksiani ja yritän ylipäätään niiden kunnon varjelemisen vuoksi välttää kihartimia ja suoristusrautoja. Panostan muutenkin enemmän vaatteisiin ja meikkiin kuin hiuksiin; voisi ehkä joskus yrittää nähdä vaivaa hiustenkin eteen!

Vinkkejä helpoista hiustenlaittovinkeistä otan mielelläni vastaan, mikäli jollain sellaisia on!

torstai 24. syyskuuta 2015

Tunikapäivä

Ennen kuin syksy saapui kunnolla, ehdin vielä pukeutua Bershan tunikaan, jonka ostin muistaakseni kesäiseltä Tallinnan reissultani. Ostin kesällä kaksi tunikaa Bershkasta, joista toisen Tallinnasta ja toisen Virosta. Tässä Viron tuliaisessa on pitkät hihat, Kreikan ostoksessa puolestaan ne ovat hieman lyhyemmät. Ihastuin tuohon kukkakuosiin, mutta helman lyhyyden vuoksi tämä asu ei mielestäni sovi mihinkään kovin virallisiin tilaisuuksiin. Paksujen trikoiden kanssa tunika kuitenkin toimii mielestäni hyvin arjessa.


Koska aamut sekä illat alkoivat jo kuvan ottamisen aikaan olla viileitä, yhdistin asuun Stradivariuksen mokkatakin, joka on hyvin paikannut puuttuvaa nahkatakkiani. Siihen sopi hyvin myös samansävyinen Onlyn nahkavyö.

Iskin jalkaan jälleen kerran Conversen valkoiset tennarit, joiden sopivuudesta laukkuun en tosin ole aivan varma. Tuon Michael Korsin Hamilton-laukun ostin syksyllä 2012. Olin täysin tietämätön silloin vallinneesta Kors-vimmasta, vaan bongasin tuon laukun Stockalta ja totesin, että minun on pakko saada se. Tajusin vasta myöhemmin, että näitä laukkuja on vähän joka toisella kanssaihmisellä. Laukku on mielestäni edelleen nätti ja sopii moneen asuun, mutta olen hieman tyytymätön nahkan laatuun. Se saisi mielestäni olla pehmeämpää ja muutenkin laadukkaamman oloista. Hamilton on kuitenkin värinsä ja mallinsa puolesta oikein käyttökelpoinen arkilaukku!


Ranteessa on tuttuun tapaan Sekondan rannekello, joka on samaiselta Tallinnan reissulta kuin tuo tunikakin. Oikeassa kädessä roikkuu puolestaan Orsayn rannekoru, jota käytin todella paljon kesällä. En varsinaisesti pidä hopean ja kullan yhdistämisestä, mutta koska nappasin vain pikaisesti jonkun laukun mukaani, jouduin väkisinkin yhdistämään kumpaakin metallia asuuni. Ja eikös metallien sekoittaminen ole joku muotijuttukin tällä hetkellä.

keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Tumpelon keittiössä: Risotto alla milanese

Tällä kertaa valmistin erästä lempiruokaani, eli risottoa! Vuorossa oli risotto alla milanese, josta tuli ainakin omasta mielestäni herkullista. Muokkasin alkuperäistä reseptiä hieman ja lisäsin annokseen vielä ilmakuivattua kinkkuakin. Oma risottoni ei välttämättä täytä Master Chef -keittiön kriteerejä koostumuksensa puolesta, mutta minulle se ainakin maistui!

Risottoriisin metsästäminen osoittautui ruoanlaittohetkellä, eli sunnuntai-iltana, haasteelliseksi. Sitä ei nimittäin löytynyt pikkukaupoista, joissa kävin. Onneksi miehen täti pelasti tilanteen, sillä olin haaveillut risotosta koko viikon! Resepti on Kanaruoat-kirjasta; olen muokannut sitä mieleisekseni saatavilla olevien aineiden mukaan.

Tumpelon risotto alla milanese

125 g voita
900 g kanan fileesuikaleita
1 sipuli
500 g risottoriisiä
1,5 dl valkoviiniä
suolaa ja pippuria
kanalientä
parmesania koristeluun

1. Sulata 55 g voista syvässä paistinpannussa. Lisää kana sekä sipuli ja ruskista, kunnes ne ovat kullanruskeita.
2. Vähennä lämpöä, lisää riisi ja kuullota koko ajan sekoittaen muutama minuutti, kunnes jyvät alkavat turvota ja ovat kauttaaltaan voin peitossa.
3. Lisää viini ja mausteet. Kypsennä koko ajan sekoittaen, kunnes viini on haihtunut kokonaan. Lissää kaksi kauhallista kuumaa lientä ja kypsennä koko ajan sekoittaen, kunnes liemi on imeytynyt kokonaan. Lisää loppu liemi kauhallinen kerrallaan ja koko ajan sekoittaen. Anna liemen imeytyä ennen uutta lisäystä, kunnes kaikki liemi on imeytynyt ja riisi on kermaista.
4. Ripottele risoton päälle parmesaanilastuja ja pilkuta lopulla voilla. 
 
Tumpelon risotto

tiistai 22. syyskuuta 2015

Farkut!

Ilmojen viilentyessä ihan toden teolla, katsoin parhaimmaksi pukeutua yli kolmen kuukauden jälkeen farkkuihin. Otin kesällä nimittäin ilon irti mekoista, sillä niitä käytän talvella todella harvoin ihan vain siitä syystä, että palelen mekossa todella helposti. Vähän jännitti, mahdunko farkkuihin kesän herkuttelujen jälkeen, mutta onneksi ne menivät hyvin päälle!


Koska olen lyhyt ja kaiken lisäksi täysin ompelutaidoton ihminen, ostan kaikki farkkuni JC:stä. Siellä niiden lahkeet nimittäin lyhennetään oikeaan mittaan, jolloin farkut istuvat myös tällaiselle tapille. Nämä farkut ovat Tiger of Swedenin.

Ohut musta trikoopaita on In Wearin ja olen muistaakseni ostanut sen Stockalta. Paita toimii hyvin näin välikautena 3/4-hihojensa ansiosta; se päällä ei tule kuuma aurinkoisellakaan kelillä ja se lämmittää takin kanssa hyvin myös viileämpänä päivänä. Paidan alle puin Gina Tricot'n violetin topin, sillä inhoan sitä, kun paidan helma nousee istuessa ylös ja paljastaa selän.

Conversen tennareita olen käyttänyt yllättävän paljon tänä syksynä, vaikka ne saavatkin jalkani mielestäni näyttämään todella isoilta mallinsa vuoksi. Tuo värikäs huivi on Rooman löytöjä; ostin sen Stradivariuksesta alle kolmella eurolla! Ranteessa on jälleen Sekondan kello sekä Vågan rannekoru, jonka hankin Witikkalan Kartanosta.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä kuvassa on myös rakas villakoiramme Lenita, jonka kanssa olemme kuvan ottamisen aikaan tulleet juuri päivälenkiltä. Lenita on todellinen linssilude, joka onnistuu aina kaikissa kuvissa!

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Kukkamekko

Jälleen kerran mennään asukuvilla, sillä halusin esitellä erään vapaapäivän asuni. Tämä kuva on muutaman viikon takaa, kun ulkona pärjäsi hyvin vielä ilman takkia ja varsin kesäisissä vetimissä. Vaikka en kovin pitkä olekaan, en silti mahtunut kokonaan kuvaan. Valitettavasti tämän parempaa otosta ei kuitenkaan ole nyt tarjolla, sillä tietokoneeni sanoi sopimuksen lopullisesti irti ja osa kuvista on siellä jumissa. Mekko on minusta kuitenkin niin kaunis, että halusin esitellä sen joka tapauksessa.


Ostin tämän Closetin kukkamekon jo vuosi sitten kesällä Zalandolta synttärijuhliini. Mekko on mielestäni ihanan tuntuinen päällä ja siinä on hyvä leikkaus. Mekossa on myös minun mielestäni todella raikas kuosi ja kauniit värit. Niinpä se kuuluukin ehdottomasti vaatekaappini kulmakiviin.  Erilaisilla asusteilla mekko sopii mielestäni niin arkeen kuin juhlaankin.

Mekon päälle yhdistin ulkona Zarasta vuosikausia sitten ostamani neuletakin. Minusta se on hauskan mallinen, pidän erityisesti eteen solmittavasta rusetista. Minulla on tämä sama neuletakki myös toisessa värissä, mutta sitä käytän harvemmin.


Laukku on vanha tuttu nahkalaukku New Yorkista ja kuvassa vilahtavat matalat Nilsonin arkikorkkarit, jotka minulla on ollut jo aiemminkin jalassa. Näissä kengissä korko on sen verran matala, että jaksoin kävellä niiillä hieman pidempiäkin matkoja. Mikäli minulla on korkeammat kengät jalassa, otan yleensä mukaan varmuuden vuoksi matalat vaihtokengät.

perjantai 18. syyskuuta 2015

Vapaapäivän asu

Eräänä aurinkoisena vapaapäivänä olin liikkeellä tällaisessa asussa. Mustan H&M:n trikoomekon ostin loppukesästä. Koska mekko on edestä varsin avonainen, olen pukenut sen alle mustan topin. Oranssit Espritin trikoohousut (nämä eivät mielestäni ole legginssit) ostin jo yli kolme vuotta sitten Oulusta. Alunperin asukokonaisuuteen kuului sininen tunika, joka ei kuitenkaan sopinut minun vartaloni mallille. Niinpä myin sen jo jonkin aikaa sitten kirpparilla. En aikaisemmin pitänyt ollenkaan oranssista väristä, mutta nämä housut ovat ostohetkestä asti piristäneet erilaisia asujani ja jotenkin kummasti oranssi on alkanut houkutella viime aikoina muutenkin!

Jakku on Rooman Stradivariuksesta hankittu ja olen käyttänyt sitä todella paljon tänä syksynä. Se on mielestäni siisti, mutta ei kuitenkaan liian virallinen. Niinpä jakku sopii moneen eri tilaisuuteen ja toimii nahkatakin sijaisena ennen kuin sopiva malli löytyy.


Capricen ballerinat olen ostanut muutama vuosi sitten muistaakseni Aleksi 13:sta. Niissä on hyvä lesti ja pieni korko, joten kengillä jaksaa kävellä pitkiäkin matkoja. Näiden ballerinojen sisäänajaminen oli todella tuskallista, mutta lopulta niistä muodostui aivan ihana kenkäpari! Tämän kokemuksen vuoksi en ole vielä luovuttanut uusien Globalin ballerinojenkaan kanssa, jotka tosin edelleen hankaavat kantapäät verille.

Louis Vuittonin laukun olen saanut äidiltäni viime kesänä. Hän osti sen muutama vuosi sitten, mutta hankki viime kesänä toisen mallisen laukun tuolla samalla Mon Monogram -kuosilla. Niinpä minä sain vanhan laukun omaan käyttööni. Vuittonin laukkuja on viime vuosina ilmestynyt lähes kaikille, mutta minusta laukku on edelleen kaunis. Ennen kaikkea se on ihanan laadukas eikä hätkähtänyt edes sisälle vuotaneesta vesipullostakaan!

torstai 17. syyskuuta 2015

Teetä ja sirkushuveja!

Aikuisten värityskirjat tuntuvat nyt olevan todellinen trendijuttu, minkä pitäisi auttaa stressinhallinnassa ja ylipäätään rentoutumisessa. Minultakin löytyy yksi värityskirja, jota olen väritellyt seuratessani sivusilmällä jotain TV-sarjaa. Itse tosin tykkäisin värittää yksinkertaisempia ja esittäviä kuvia, mutta en ole vielä löytänyt tarpeeksi mielenkiintoista värityskirjaa. Aikuisten värityskirjojen ongelmana pidän kuvien abstraktisuutta, sillä ne eivät erityisemmin innosta minua. Olen selaillut kaupoissa myös lasten värityskirjoja, mutta Frozen- ja Disneyn prinsessateemat eivät ihan kiinnosta enää tämän ikäisenä. Etsintä siis jatkuu!

Väritystä
Mahtava tapa rentoutua on myös viettää aikaa ystävien kanssa. Pari vuotta sitten kävimme ystäväni A:n kanssa joka perjantai kahvilla, mutta nykyään aikataulumme menevät harmittavasti ristiin eikä säännöllistä kahvittelupäivää ole löytynyt. Silloin kun aikataulut kuitenkin kohtaavat, on meillä teehetki. Tarkoitus on testata Kämpin iltapäivätee jossain vaiheessa, mutta sitä ennen täytyy tyytyä muiden kahviloiden tarjontaan. Pidän todella paljon Robert's Coffeen teevalikoimasta eikä kookospallossakaan ollut mitään valittamista!

Teetä ja sirkushuveja



keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Tumpelon keittiössä: Kanasalaattia ja vuokaleipää

Tumpelon keittiössä valmistettiin tällä kertaa kanasalaattia. Minä lisään omiin salaatteihini käytännössä aina pastaa, sillä silloin niistä tulee hieman ruokaisempia. Tähän salaattiin tuli pastan lisäksi kurkkua, kirsikkatomaatteja, jäävuorisalaattia, paprikaa, viinirypäleitä, kanaa ja kananmunaa. Salaatin tekeminen on nopeaa ja helppoja, joten jopa tällainen tumpelo onnistuu siinä! Itse käytän harvoin salaattikastikkeita, mutta tähän olisi minusta sopinut hyvin jokin vinegrette-tyyppinen kastike.

Kanasalaatti
Kanasalaatin lisäksi leivoin gluteenitonta leipää, sillä miehelläni on vehnäallergia. Olen näin syksyllä usein leiponut itse gluteenittomat leivät, sillä kaupan valikoimat ovat varsin suppeat. Hankin kesällä IKEAsta leipävuoan, sillä gluteenittoman taikinan käsitteleminen on todella vaikeaa ja tähän mennessä leipomistani sämpylöistä on tullut todella tiiviitä. Leipävuoassa taikinan voi jättää varsin löysäksi, kun sitä ei tarvitse leipoa. Näin ollen leivän koostumuskin on ilmavampi.

Gluteeniton leipätaikina

Tumpelon gluteenittomaan leipään tulee pussillinen kuivahiivaa, 5 dl vettä, noin 2 dl kaurahiutaleita, noin 4 - 5 dl gluteenitonta jauhoseosta, noin 1 dl juustoraastetta, 2 tl sokeria, 2 tl suolaa ja lisäksi hieman öljyä. Sekoitin kuivahiivan kuiviin aineisiin, minkä jälkeen lisäsin lämpimän veden, juustoraasteen ja öljyn. Tämän jälkeen annoin taikinan kohota lämpimässä kaksinkertaiseksi ja sitten paistoin sitä 200-asteisessa uunissa noin tunnin. Edellisellä kerralla leipä jäi pohjasta hieman raa'aksi, joten päätin tällä kertaa antaa sen olla uunissa pidempään. Tumpelomaiseen tapaani unohdin tosin leivän uuniin liian pitkäksi aikaa. Pinnasta tuli näin ollen paikoitellen melko tumma, joten vähempikin paistaminen olisi riittänyt. Onneksi leipä ei kuitenkaan palanut!

Tumpelon vuokaleipä

tiistai 15. syyskuuta 2015

Paitamekko

 Tämän sinisen paitamekon ostin jo lopputalvesta Seppälästä. Se on ärsyttävästi rypistyvää materiaalia ja on heti silityksen jälkeenkin rypyssä. Mekko on mielestäni kuitenkin kiva arkikäytössä ja mukava päällä väljän mallinsa vuoksi. Pidän myös sen väristä!


Vaihdoin mekon mukana tulleen vyön Onlyn nahkaiseen versioon ja yhdistin asuun (jälleen) legginssit. Kengät ovat ikivanhat Nilsonin korkkarit, jotka olen aikoinaan ostanut Tukholman Feet First -liikeestä. Heti ensimmäisellä käyttökerralla kävelin Visbyn vanhassa kaupungissa mukulakivikaduilla, joten korot ovat hieman kärsineet suutarin fiksauksen jälkeenkin. Kenkien korko on kuitenkin sen verran matala, että niillä jaksaa kävellä hieman pidempiäkin matkoja.

Oikeassa ranteessa minulla on jälleen Vågan koru, josta on tullut näköjään alkusyksyn suosikkini. Vasemmassa ranteessa on puolestaan tuttuun tapaan Sekondan kello, jota olen käyttänyt viime aikoina paljon arkena huolimatta sen huonosta laadusta.

lauantai 12. syyskuuta 2015

Clutchin pelastusoperaatio

Kirjoittelin aikaisemmin Laukkukatastrofeja-postauksessani upouuden Kreetalta ostamani clutchin surkeasta kohtalosta Rooman matkallani. Kiikutin clutchin heti kotiin päästyäni suutarille, joka lupasi tehdä sille voitavansa. Tahra oli niin hankala, ettei suutari saanut sitä poistettua. Sen sijaan hän liukuvärjäsi laukkua siten, että tahra häivyttyisi mahdollisimman hyvin. Laukku ei ole täydellinen, mutta onneksi tahra on sen takapuolella. Pystyn siis käyttämään clutchiani, mutta eihän se enää uudenveroinen valitettavasti ole.Suutari tosin sanoi, että käytön myötä koko laukun pinta elää, jolloin tahra häivyttyy nykyistä paremmin. Mitä tästä opimme? Pakkaa huolellisemmin!

Clutch edestä

Clutch takaa, tahra vasemmassa alakulmassa
Löytyykö joukosta kohtalontovereita?

perjantai 11. syyskuuta 2015

Tumpelon keittiössä: Puolukka - valkosuklaaneliöt

Tällä kertaa Tumpelon keittiössä valmistettiin puolukka - valkosuklaaneliöitä pienimuotoisia kahvikutsuja varten. Kutsuin vanhempani käymään, sillä he eivät ole käyneet luonamme kylässä keväisen muuton jälkeen yhtä kertaa lukuun ottamatta. Niinpä oli korkea aika kutsua heidät visiitille!


Kahvipöytää koristivat tällä kertaa miehen valitsemat kukat, jotka ovat käsittääkseni kalloja. Ihanan pitkäkestoiset ja mielestäni kauniit kukat, joita en kuitenkaan välttämättä olisi itse hoksannut valita. Usein tulee ostettua ainoastaan ruusuja tai tulppaaneja, joten tämä oli piristävä ja erilainen valinta!

Olen muutamana syksynä saanut isoäidiltäni puolukoita ja päätin nyt käyttää loput pakkasessa majailevat puolukat pois uusien alta. Bongasin muistaakseni noin vuosi sitten Me Naisista oheisen reseptin puolukka - valkosuklaaneliöistä, ja siitä on muodostunut todellinen hitti perheessämme!
En ole suuri puolukan ystävä, mutta tässä reseptissä puolukan sekä valkosuklaan yhdistelmä on suussasulava! Minulle ominaiseen tyyliin tosin leipomukset eivät näytä erityisen herkullisilta, mutta maku on kyllä kohdillaan!

Puolukka - valkosuklaaneliöt

20 palaa, valmistusaika 40 minuuttia

3 munaa
1 1,5 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
4 1,5 dl spelttijauhoja
1 tl leivinjauhetta
150 g voita
1,5dl maitoa
200g valkosuklaata
3 dl puolukoita

1. Vaahdota munat ja sokerit. Yhdistä jauhot ja leivinjauhe ja kääntele seos munavaahtoon. Sulata voi ja lisää se maidon kanssa taikinaan.
2. Rouhi puolet suklaasta ja lisää se taikinaan. (Minä paloittelin suklaan, sillä pidän sattumista!)
3. Kaada taikina leivinpaperilla vuorattuun 25 x 30 sentin vuokaan.
4. Painele puolukoita haarukalla, jotta niistä irtoaa vähän mehua. Kaada puolukat taikinan päälle ja riko taikinan pintaa muutamilla haarukanvedoilla.
5. Paista 175 asteessa 20 - 25 minuuttia. Anna leivonnaisen jäähtyä vuoassaan. Sulata loput suklaasta ja valuta se ohuena nauhana leivonnaiselle. Anna jähmettyä ennen tarjoamista.


maanantai 7. syyskuuta 2015

Iltalenkillä

Kirjoittelin jo aikaisemmin lyhyestä Kuopion visiitistäni, mutta en voinut vastustaa kiusausta julkaista ihania kuvia iltalenkiltäni. Kuopiossa asuessani olin varsin kiireinen enkä oikein koskaan lenkkeillyt siellä. Muutaman kerran toki kävelin Väinölänniemellä, mutta oikeastaan vasta juuri ennen pääkaupunkiseudulle paluutani löysin Kuopion ihanat lenkkeilymaastot. Harvassa paikassa pääsee keskusta-alueella lenkkeilemään järven rannalle, mutta Kuopiossa se on mahdollista! Niinpä päätin illallisen jälkeen lähteä lenkille Kuopiossa vieraillessani.
Vänärillä

Keli oli valitettavan harmaa ja sateinen, mutta maisemien kauneutta ei edes lenkin loppupuolella rankkasateeksi yltynyt sade onnistunut pilaamaan. En jaksanut heti ruoan jälkeen juosta, mutta Vänärillä kävellessäni päätin vuoden jahkailun jälkeen vihdoin ja viimein aloittaa säännöllisen juoksuharrastuksen. Ilokseni voin myös kertoa, että tämä päätös on ainakin toistaiseksi pitänyt, Olemme nimittäin käyneet miehen kanssa viikoittain yhteisillä juoksulenkeillä. Kokemuksesta tiedän, että yksin en saa itseäni työpäivän jälkeen tai viikonloppuna lenkkipolulle, mutta juoksukaverin kanssa lähteminen on helpompaa. Sitä paitsi miehen tahti on sellainen, että en pysty ihan omalla mukavuusalueellani lönkyttelemään, jolloin juoksu on oikeasti juoksua eikä hölkkäystä. Ihan näin upeissa lenkkimaisemissa tosin en normaalisti juokse, joten kehotan lämpimästi kaikkia kuopiolaisia nauttimaan näistä näkymistä. Potkin itseäni siitä, etten aikoinaan älynnyt hyödyntää näitä maastoja muutamaa satunnaista lenkkiä lukuunottamatta!

Rantareitti
Nyt kun olen saanut itseni vihdoin innostumaan juoksemisesta, ajattelin mahdollisesti elvyttää myös hiihtoharrastustani. Taidan olla tulossa vanhaksi, kun teininä vihaamani hiihto alkaa kiinnostaa! Hiihtämisen aloittaminen tosin edellyttäisi suksien hankintaa, sillä en omista muuta kuin hiihtosauvat. Lisäksi Etelä-Suomeen pitäisi saada luminen talvi, sillä työn puolesta minun ei ole mahdollista lähteä Lappiin hiihtämään kevättalvella. Olisi ollut fiksua ostaa sukset jo viime keväänä alennusmyynneistä, mutta en silloin jaksanut nähdä asian eteen yhtään ylimääräistä vaivaa. En nimitäin tiedä suksien hankinnasta mitään ja asia vaatisi hieman perehtymistä. Pitänee ehkä pyytää suksia joululahjaksi! Meidän lähellämme nimittäin on varsin hyvät hiihtomahdollisuudet, mikäli vain talvi on luminen. Vähän tosin jännittää, miten hiihto onnistuu lähes 15 vuoden tauon jälkeen! Ennen hiihtokelejä nautin kuitenkin lenkkeilystä ja alkusyksyn tunnelmasta! Ainoa ongelma on pimeys, sillä kesäillan valossa on huomattavasti mukavampi juosta kuin säkkipimeässä!
Taustalla Puijon torni

sunnuntai 6. syyskuuta 2015

Tumpelon keittiössä

Tänään ajattelin hyökätä sivupoluille ja tarjoilla teille tumpelon keittiön antimia! En todellakaan voi nimittää itseäni taitavaksi kokiksi enkä ole edes erityisen kiinnostunut ruoanlaitosta. Pidän kuitenkin hyvästä ruoasta ja aina välillä innostun kokeilemaan jotain uutta! Sitä paitsi minusta on ihanaa seurata MasterChef Australiaa telkkarista ja inspiroitua heidän annoksistaan!

Mies sai muutama vuosi sitten lahjaksi Kanaruoat-kirjan. Se on pitkään maannut kirjahyllyssä, mutta yhtenä päivänä innostuimme kaivamaan opuksen esiin. Kirjasta löytyy todella paljon mielenkiintoisia reseptejä, joten ehkäpä innostumme hyödyntämään sitä nyt vähän useammin!

Koska mies on vehnäallergikko, oli pasta tässä meidän annoksessamme gluteenitonta tagliatellea. Sovelsimme muutenkin hieman reseptiä, sillä en onnistunut ostamaan kaupasta kevätsipulia. Niinpä päätimme lisätä ruokaan hieman pinaattia, jotta kastike saisi väriä ja lisää makua. Kananrinnan sijaan käytimme suikaleita, eli sovelsimme muutenkin jonkin verran.

Tumpelon kermainen kanakastike

1 rkl oliiviöljyä
2 rkl voita
1 valkosipulinkynsi
kanan fileesuikaleita 
suolaa ja pippuria
1 sipuli
1 kanaliemikuutio
pinaattia
1,25 dl vettä
3 dl kuohukermaa
1,75 dl maitoa
parmesaania
tagliatellea

1. Kuumenna öljy ja voi valkosipulin kanssa isossa paistinpannussa miedolla lämmöllä. Lisää kana ja nosta lämpöä. Paista kanaa, kunnes lihaneste ei enää punerra. Nosta kanapalat pois pannulta, mutta jätä rasva pannuun.

2. Kuumenna pannu rasvoineen uudelleen. Lisää sipuli ja kuullota sitä pehmeäksi noin viisi minuuttia. Lisää liemikuutiomuruset ja vesi. Kiehauta ja hauduta sen jälkeen miedolla lämmöllä kymmenen minuuttia. Sekoita joukkoon kerma, maito, pinaatti ja parmesaani. hauduta kastiketta, kunnes se on hieman saennut.

3. Keitä pastaa, kunnes se on al dente. Asettele kanansuikaleet ja kastike pastan päälle. Voilà! 
 
Kermaista kanakastiketta

Ruoka oli minusta todella herkullista, vaikka siinä ei varsinaisesti olekaan mitään ihmeellistä. On kuitenkin mukavaa saada uusia ideoita ihan tavalliseen kanaruokaan - tätä tehdään varmasti myös uudelleen!

lauantai 5. syyskuuta 2015

Juhlien luottoasu

Tämä alkusyksy on täyttynyt erilaisista juhlista, mikä on ollut mahtava syy käyttää mekkoja! Vaikka aikaa juhliin valmistautumiseen oli runsaasti, valikoin illan asuani niin pitkään, että minulle tuli (jälleen kerran) kiire. Sen vuoksi asustakaan ei ole tätä räpsäisyä lukuun ottamatta parempaa kuvaa. Halusin kuitenkin esitellä sen, koska asu on mielestäni ihana. Päädyn siihen usein, kun en keksi juhliin mitään inspiroivaa asua. Kyseessä on siis todellinen luottoasuni ja yksi vaatekaappini kulmakivistä!

Juhlien luottoasu
Mekon olen hankkinut muistaakseni ensimmäisellä New Yorkin reissullani Woodburyn outlet-kylän J. Crew'n liikkeestä. J. Crew'lta olen jokaisella New Yorkin reissullani löytänyt kaikkea ihanaa, ja tätä mekkoa olen käyttänyt todella monissa juhlissa. Kuosi on mielestäni ihana ja kangas laskeutuu kauniisti. Usein yhdistän mekkoon Vero Modan kietaisupaidan, sillä mekko on olkaimeton. En oikein pidä olkaimettomista mekoista tai topeista, joten usein yhdistän niihin jonkin toisen yläosan.

Jalassani minulla ovat luottokorkkarini, jotka olen ostanut monta vuotta sitten Tukholman Feet First -kaupasta. En saa enää merkistä selvää, mutta kengät on tehty Italiassa ja ne ovat aitoa nahkaa. Kenkien lesti on täydellinen omaan jalkaani, ja näillä olen läpikäynyt monet juhlat!

Kuvassa taustalla näkyy Mint & Berryn musta kirjekuorilaukku, jonka tilasin viime kesänä Zalandolta. Laukku on aitoa nahkaa, joskin siinä on muutama kankainen yksityiskohta. Tämä on ensimmäinen kirjekuorilaukkuni, ja olen ollut siihen todella tyytyväinen. Kuten kuvan korkkarit ja mekko, myös tämä laukku on nuoresa iästään huolimatta ehtinyt olla mukanani monissa juhlissa!

Ranteessa minulla on viime jouluna Tuomaan markkinoilta ostamani hopeinen rannekoru ja lisäksi Calvin Kleinin kello - molemmat ovat klassisen tyylikkäitä ja kuuluvat usein luottoasusteisiini. Kellohan ei virallisesti kuulu juhliin, mutta minulla se keikkuu siitä huolimatta ranteessa arkena ja juhlissa.

Millainen on sinun juhlien luottoasusi? :)

perjantai 4. syyskuuta 2015

Mustikkametsässä

Kerroin jo aikasemmin mansikoiden pakastusoperaatiostani ja nyt jatkan samaa juttua mustikoiden osalta! Mansikat olen nimittäin joka vuosi ostanut valmiiksi poimittuina, mutta mustikoita olen parina viime vuotena poiminut itse pakkaseen! Tosin ihan koko määrää ei ole onneksi vielä koskaan tarvinnut yksin kerätä, mutta tänäkin vuonna vietin viimeisenä lomapäivänäni muutaman tunnin metsässä uhmaten hämähäkinseittejä ja punkkeja. Koska päivä ei ollut erityisen helteinen, eivät jokakesäiset riesat, eli paarmat, tällä kertaa häirinneet ollenkaan. Viime kesänä meinasin nimittäin useamman kerran kaataa mustikka-astiani hätistellessäni paarmoja pois kimpustani, joten tänä vuonna poimiminen oli suorastaan mukavaa! Tosin selkä kyllä jumiutui epäergonomisista poiminta-asennoista, mutta se kuulunee asiaan. Minä en käytä mitään marjapoimureita, vaan poimin kaikki mustikat yksitellen käsin.

Osa mustikkasaaliista
Kaikeksi onneksi sain vietyä mustikat myös ehjinä mökiltä kotiin, vaikka kukaan ei hoksannutkaan laittaa minkäänlaisia kylmäkalleja kylmälaukkuun. Tyypillistä tumpelon toimintaa jälleen kerran siis! Kotiin päästyäni siivosin mustikoista vielä loputkin roskat ennen kuin siirsin ne pakastimeen. Onneksi mustikoiden pakastaminen on nopeampaa kuin mansikoiden, kun niitä ei tarvitse edes viipaloida!
Todistetusti ihan itse poimin!

Osan mustikoista tosin jätin syömistä varten samantien jääkaappiin, sillä tuoreet mustikat ovat aivan älyttömän herkullisia! Itse yleensä syön niitä rahkan ja jogurtin sekoituksen kanssa, mutta harkitsen myös mustikkapiirakan leipomista. Vaikka en erityisemmin pidäkään ruoanlaitosta, on leipominen minusta mukavaa. En ole siinäkään erityisen taitava, mutta joskus sentään onnistun! Kaiken lisäksi minulla on tiedossa takuuvarma resepti, jonka kanssa ei pitäisi olla mahdollista epäonnistua!

Iltapala

Nyt toivon pääseväni mökille vielä syyskuun aikana katsomaan, olisivatko puolukat silloin jo kypsyneet. Puolukoita en yleensä säilö itselleni litraa tai paria enempää, mutta äitini pitää niistä kovasti. Ajattelinkin kerätä niitä hänelle; äiti sai myös osan meidän mustikkasaaliistamme.

Sitä paitsi olisi muutenkin ihanaa nauttia vielä mökkielämästä kauniissa syysauringossa ennen talven pitkää mökkeilytaukoa. Ympäristönvaihdos toimisi muutenkin hyvänä irtiottona arjesta!

torstai 3. syyskuuta 2015

Sisleyn maksimekko

Vihdoinkin pääsen esittelemään Roomasta Sisleyn alennusmyynnistä löytämäni maksimekon! Kelit ovat jo syksyiset, mutta tässä kuvaa viime viikolta, kun vielä tarkeni kesähepenissä. Tänään piti ottaa jo takki käyttöön, vaikka tähän asti sinnittelin vielä pelkän jakun turvin.

Etsin koko kesän itselleni mustaa maksia; maksihameen löysin Kreetalta, mutta sopivaa mekkoa ei tuntunut olevan olemassakaan. Käytännössä kaikki mekot olivat minulle liian pitkiä, mikä toki olisi helposti korjattavissa. Koska kuitenkin monen mekon malli oli lisäksi omalle vartalolleni liian löysä tai halkio (ilman alushametta) puoleen reiteen asti ulottuva, olin jo vähällä luovuttaa. Onnekseni kaikin puolin sopiva yksilö roikkui kuitenkin Sisleyllä! Helma oli kerrankin sopivan mittainen näin lyhyelle ihmiselle kuin minä ja vaikka mekossa on kummallakin puolella pitkät halkiot, kokonaisuutta tasapainottaa kiinniommeltu alushame. Lisäsin vielä asuun samaiselta Rooman reissulta hankkimani nahkavyön, sillä muuten vartalo näyttää väljänmallisessa mekossa hyvin tasapaksulta.

Mekko on saanut osakseen paljon kehuja, ja toivon sillä olevan paljon käyttöä myös ensi kesänä! Ainoa ongelma mustan mekon kanssa on se, että siihen jää helposti tahroja aurinkorasvasta. Itse olen päätynyt pesemään mekon tästä syystä lähes joka käytön jälkeen, sillä en halua aurinkorasvan jämähtävän kiinni kankaaseen. Pesun jälkeen mekko on käytännössä myös aina silitettävä, sillä materiaali on hyvin rypistyvää sorttia.


keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Kesän juhla-asu

Vaikka eletään jo vahvasti syyskuuta, ajattelin silti esitellä vielä kesän juhla-asuni. Omistan melko paljon mekkoja, joille kuitenkin harvoin on kovinkaan paljon käyttöä. Niinpä innostun todella paljon kaikenlaisista juhlista, sillä silloin mekkoni saavat käyttöä! Pukeudunkin yleensä aina mekkoon juhlaan kuin juhlaan.

Löysin kesäkuussa Espritillä piipahtaessani alesta nätin korallinvärisen mekon, joka maksoi alennettuna ainoastaan reilut 20 euroa. En ole koskaan aikaisemmin löytänyt oikein mitään alennusmyynneistä, mutta tänä kesänä olin todella onnekas moneen kertaan! Niinpä nappasin mekon heti mukaani asiaa enää sen kummemmin harkitsematta. Mekko on mielestäni ihanan värinen ja sopii asusteita vaihtamalla niin arkeen kuin juhlaankin. Parhaimmillaan se on minusta korkkareiden kanssa, joita tosin en itse pysty arkena juurikaan käyttämään.

Kaulassa on tuttuun tapaan vinossa oleva Efva Attlingin koru ja ranteessa Kreetalta ostettu hopearannekoru. Clutch on ikivanha Bijou Brigitteltä ostettu halpislaukku ja kengät Reflex-merkkiset Seppälästä vuonna yksi ja kaksi ostetut. En ollut vuosikausiin käyttänyt kyseistä pikkulaukkua enkä myöskään näitä korkkareita, mutta tähän asuun ja kesään ne sopivat mielestäni hyvin. Kengät ovat sitä paitsi yllättävän mukavat jalassa, vaikka yleensä tuollaiset peep toe -korkkarit painavat inhottavasti varpaita.
Koska venkslasin asun kanssa iäisyyden, en minulle ominaiseen tapaani ehtinyt tehdä hiuksilleni mitään. Omat hiukseni ovat luonnostaan hieman laineikkaat, joten olen vain harjannut ne ja lisännyt hiuksiin hieman hiuslakkaa. Juhlat olivat sen verran rennot, ettei tämä huoleton hiustyyli mielestäni haitannut.