keskiviikko 16. toukokuuta 2018

Raparperin alla

Kesäiset säät ovat todella hellineet meitä! Vaikka en itse helteestä juuri välitä, olen nauttinut lämmöstä riipputuolissa istuen ja elämästä nauttien. Hieman onnea tosin varjostavat tekemättömät pihatyöt; mies totesi eilen, että olemme kyllä todella onnistuneet pilaamaan nurmikon. Se on kyllä totta, nurtsi on täynnä rikkakasveja ja aukkoja.

Mies rakensi terassin pihallemme viime kesänä ja öljysi sen harmaaksi viime viikolla. Väristä ei tullut yhtä tummaa kuin hän olisi halunnut, mutta minusta terassi näyttää hyvältä. Sohvista ja sohvapöydästä pitäisi tulla vielä valkoiset jossain vaiheessa. Kunhan ensin löydetään joko tarpeeksi peittävä öljy tai sitten jokin muu ratkaisu. Lisäksi terassille on vielä mahdollisesti tulossa pergola ja terassin viereen puolestaan suihkulähdeseinä.

Takapiha jäi viime kesänä täysin viimeistelemättä, mikä kyllä näkyy. Piha on täynnä vuohenputkia, joista on ilmeisesti vaikea päästä eroon. Lisäksi keskellä takapihaamme on iso möykky maata, josta ilmeisesti puskee esiin unikkoa. Tai sitten se on jokin rikkakasvi, jota en ole vielä tunnistanut. Olen nimittäin viime päivät viettänyt tiiviisti kasveja tunnistaen, mikä ei todellakaan ole vahvuuteni. Onneksi Facebookin Puutarha ja piha -ryhmästä löytyy apua tähän hommaan! Omenapuun vierestä olen jo löytänyt varjoliljan ja vanhan suihkulähteen vieressä kasvaa tulppaaneja sekä narsisseja. Tarkoitukseni oli siirtää ne toiseen paikkaan, mutta se on toistaiseksi vielä tekemättä, sillä meillä ei ole sopivankokoista lapiota siihen hommaan. En edes tiedä, uskaltaako kukkia siirrellä noin vain, mutta pakko ne on siirtää tai jäävät ruohonleikkurin jalkoihin.

Sitkeä raparperimme!

Viime kesänä mies irrotti monia kasveja pois terassin ja tuijien ympärillä olevan hakealueen tietä. Sanoin, ettei muilla kasveilla ole minulle väliä, mutta raparperi pitäisi säästää. No, eihän hän sitä muistanut, vaan raparperi lensi kaaressa kasaan muiden kasvien ja maa-aineksen kanssa. Raparperi ei kuitenkaan onneksi luovuttanut, vaan juurtui uudelleen ja on aika hienon näköinen. Tällä viikolla sitten siirsimme sen etupihalle parempaan paikkaan ja toivon, että pääsen pian tekemään raparperipiirakkaa!

Leipomisesta puheen ollen tein äitienpäiväksi todella herkullista vanilja-puolukkatorttua. En ole mikään mestarileipoja, mutta tällaisen yksinkertaisen ohjeen avulla onnistuin leipomaan varsin hyvän makuisen tortun. Se oli tarkoitus viedä vanhemmilleni, kun menimme heidän luokseen äitienpäivälounaalle. Huomasin tosin vasta perillä, että torttu oli jäänyt meidän jääkaappimme! Onneksi muistin sentään ottaa mukaan äitienpäivälahjan ja shamppanjan, mutta kyllä harmitti! Torttu tosin syötiin myöhemmin iltapäivällä, kun juhlistimme äitienpäivää kälyni luona.

Puolukka-vaniljatorttu
Minulla on muuten aivan hirveä kevätflunssa, jota luulin aluksi allergiaksi. Täytyy toivoa, että se asettuu mahdollisimman pian, sillä minulla on koko viikonloppu töitä. Sitten onneksi vähän  helpottaa! Kesäloma alkaa kuukauden kuluttua, mutta sitä ennen pitäisi saada kesäopinnoiksi valitsemaani erityispedagogiikan kurssia edistettyä. Luin kurssikirjallisuutta kyllä tänään, mutta se on aika hidasta.

Nyt suuntaan ulos syömään iltapalaa - mukavaa loppuviikkoa! :)

lauantai 12. toukokuuta 2018

Vaaleanpunainen takki


Mukavaa lauantai-iltaa! Me olemme viettäneet iltapäivän ja illan ulkona grillaillen muutamien kavereiden kanssa. Nyt pojat katsovat jääkiekkoa (minä olisin valinnut Euroviisut, mutta hävisin äänestyksen) ja minä olen saanut leivottua vanilja-puolukkatortun Kinuskikissan ohjeen mukaan huomiseksi äitienpäiväksi. Niinpä katsoin, että nyt olisi hyvä hetki käyttää aikaa bloggailuun. :)


Asu on huhtikuun puolelta, kun kävimme vanhempieni ja mieheni äidin (eli nykyisen anoppini) sekä hänen miesystävänsä kanssa syömässä Töölön Mamma Rosassa. Päivä oli jo varovaisen keväinen ja ulkona pärjäsi ilman pipoa. Loistava keli pukeutua tämän kevään suosikkitakkiini, eli Onlyn ohueen villakangastakkiin, jonka tilasin muistaakseni vielä silloin, kun ulkona oli kylmää ja lunta. Täytyy myöntää, että ihan aidosti minulla ei ollut tällaiselle takille tarvetta, sillä minulla oli entuudestaan jo kaksi mustaa villakangastakkia. Olin kuitenkin jo yli vuoden ajan ihastellut blogeissa vaaleanpunaisia villakangastakkeja samoin kuin Pinterestissä. Niinpä päätin ostaa vaaleanpunaisen takin, mikäli löytäisin sopivan. Niinpä kun Zalandossa vastaan tuli tämä Onlyn vaaleanpunainen ihanuus, päätin tilata sen. Sekä koko että malli osuivat nappiin - vaaleanpunaisen sävystä puhumattakaan! Kannatti siis sortua tällaiseen  heräteostokseen. 


Jos takki on  uusi, kaikki muu kuvassa onkin sitten vanhaa. Mustan Marc  O'Polon mekon ostin jo vuosia sitten alunperin hautajaisiin, joita sattui kahdet puolen vuoden sisään. En ollut pitkään aikaan käyttänyt mekkoa, joten päätin tehdä tästä "hautajaismekosta" myös hieman iloisempien tilanteiden mekon. Mekon päälle puin Zaran mustan yläosan. Jalassa olivat (tietenkin) mustat Unisan saappaat, jotka sain muuten vihdoin kiikutettua suutarille korkolappujen vaihtoon ennen kuin laitoin ne talviteloille. Vappupäivänä tulikin huollettua talvikengät varastointia varten. Laukuksi valitsin Louis Vuittonin laukun, jonka mallia en tiedä. Pitänee selvittää jossain vaiheessa. :)

Hyvää viikonlopun jatkoa! Huomenna juhlitaankin äitejä - sekä omaani että anoppiani! :)

torstai 10. toukokuuta 2018

Meidän häämme 5.5.2018, osa 1

Blogissa on ollut taas hiljaista, mutta mielestäni siihen on erittäin hyvä syy. Koko huhtikuun olin harjoittelussa, mutta sen jälkeen valmistelimme koko viime viikon häitämme! Vappuaattona pistäydyin kyllä Porvoossa, mutta muuten aika viime lauantaihin asti sujui tiiviisti töissä ja häitä järjestellessä.

Täysin ongelmitta ei tietenkään selvitty. Häitä edeltävä perjantai alkoi nimittäin sillä, että hiusten värjäys sekä leikkaus peruuntui. Ei siis kovin vahva aloitus. Olin jo asennoitunut siihen, että menen naimisiin tyvikasvuineni päivineni, mutta onneksi kälyni järjesti minulle perjantai-iltapäivälle ajan toiselle kampaajalle. Sitä ennen kävin pikamanikyyrissä, johon olin onneksi varautunut omalla kynsilakalla. Minun kynsissäni hyvin harva lakka pysyy siistinä muutamaa tuntia pidempään, joten haluan käyttää hyväksi havaitsemiani merkkejä. Onneksi minulla oli oma lakka mukana, sillä huolellisesta kuivattelusta huolimatta ehti yhden kynnen lakka kuoriutua illan aikana. Se oli helppo korjata itse.

Meillä ei ollut varsinaista kirkkoharjoitusta, mutta olin sopinut, että pääsisimme käymään vihkikirkossamme, eli Oulunkylän vanhassa kirkossa, perjantaina. Kun kuitenkin menimme paikan päälle, oli kirkko tyhjä ja ovet lukossa. Onneksi hoksasin, että voisimme pistäytyä Oulunkylän kirkolla, josta apu löytyikin. Niinpä pääsimme edes käymään vihkikirkossamme ennen H-hetkeä. Oulunkylän vanha kirkko on todella pieni ja tunnelmallinen, minkä vuoksi valitsimmekin sen vihkikirkoksemme. Meidän häämme nimittäin olivat pienet, noin viidenkymmenen hengen juhlat, joten halusimme myös kirkossa olevan intiimin tunnelman. Ainoa haaste oli kulkea lyhyttä käytävää pitkin tarpeeksi hitaaseen tempoon. :D

Kirkkoharjoituksen jälkeen minä lähdin kampaajalle ja mies bestmanien sekä kaasojen kanssa koristelemaan juhlapaikkaa. Sain aika monta viestiä ja puhelunkin kampaajakäyntini aikana, vaikka etänä koristelusta neuvotteleminen oli aika vaikeaa. Minulla ei myöskään ollut niin selkeää visiota koristelusta kuin miehelläni, joten annoin päävastuun suosiolla hänelle.

Kuva: Alejandro Lorenzo Photography

Kampaajakäynnin jälkeen suuntasin muiden mukaan koristelemaan juhlatilaa, joka tosin alkoi siinä vaiheessa olla jo lähes valmis. Juhlapaikkamme oli Hämeenkylän kartano, joka huolehti kattauksista ja tietenkin cateringista. Meidän tehtäväksemme jäi lähinnä pompomien asetteleminen sekä valokuvaseinän järjestäminen. Siinäkin tosin meni yllättävän pitkään. Myös kyltin asentaminen paikalleen oli yllättävän hidasta.

Pääsimme lähtemään noin kahdeksan aikaan kotiin, jolloin olin jo todella väsynyt. Kotona kuitenkin piti vielä kasailla tavaroita seuraavaa päivää varten, mutta pääsin sentään puoli yhdentoista aikaan nukkumaan. Miehellä sen sijaan meni hieman pidempään.


Onneksi olin ottanut häitä edeltävän perjantain töistä vapaaksi, sillä koko homma olisi kyllä kaatunut, jos olisin ollut töissä kyseisenä päivänä! Olin suunnitellut päivän kiireettömäksi, mutta se ei kyllä toteutunut. Onneksi hääpäivä oli kuitenkin erittäin onnistunut; siitä kuulette myöhemmin lisää! :)

maanantai 23. huhtikuuta 2018

Ei niin onnistunut asu, mutta ihana mekko!

Minua vähän harmittaa, kun en saanut ihanaa Joutsenen untuvatakkiani kuvattua ollenkaa blogiin. Onneksi tämä Even& Oddin musta villakangastakki kuitenkin pääsi kuviin, sillä se on mielestäni ihana. Etsin pitkään istuvaa, kohtuuhintaista ja hupullista mustaa villakangastakkia, mutta sopivaa ei meinannut löytyä millään. Viime kesänä kuitenkin osasin heti olla kyttäämässä, kun syksyn villakangastakit tulivat myyntiin. Nappasin tämän Zalandosta itselleni, ja takki todella täyttäää kaikki sille asettamani kriteerit!

Balmuirin kashmirhuiveja minulla on neljä eri väristä, joista tänä talvena olen käyttänyt mustan huivin lisäksi eniten tätä lilaa huivia. Huivit ovat minun makuuni tarpeeksi pitkiä ja ne eivät kutita ollenkaan. Toki ne ovat myös lämpimiä!


Tämä Anna Fieldin mekko muodostui yhdeksi talven suosikkimekoistani, vaikka sitä ei ole blogikuvissa näkynytkään. Mekko on ollut päälläni muun muassa äitini 60-vuotissynttäreillä, mutta se oli jonkin aikaa telakalla helman ompeleen korjauksen vuoksi. Ommel oli niin huonosti tehty, että se lähti näillä nimenomaisilla synttäreillä purkautumaan ja jouduin viemään mekon ompelijalle paikattavaksi. Mekko kuitenkin pelasti monet talven juhlat!

En ole ihan tyytyväinen näihin kuvan nilkkureihin osana asua. Esmara by Heidi Klumin nilkkurit ovat edelleen aivan mahtavat, mutta tähän asuun olisi ehkä kannattanut laittaa korkkarit tai sitten saappaat jalkaan. Vaikka pidänkin kuvan Mint & Berryn clutchista, olisin ehkä voinut myös sen vaihtaa esimerkiksi ruskeaan Longchampin clutchiin.


Tänään menen harjoittelupäivän jälkeen ompelijalle hakemaan hääpukuni; häät lähestyvät kovaa vauhtia! Lisäksi ptäisi käydä kirjastossa, viedä hääkorkkarit suutarille korkolappujen vaihtoon ja illalla käydä vielä tanssitunnilla. Mukavaa viikkoa! :)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

Mustaa ja valkoista

Tämän viikonlopun olen ollut polttarileskenä, sillä mies on ollut omissa polttareissaan. Me emme mieheni kanssa pidä yllätyksistä, joten tiesimme molemmat polttareidemme ajankohdat etukäteen. Minä kerroin omat toiveeni päivälle, mutta mies oli itse mukana suunnittelemassa omia polttareitaan. Huomasin, että vaikka tiesin omien polttareitteni ajankohdan etukäteen, ahdistuin siitä huolimatta siitä, etten tiennyt mitä päivän aikana on luvassa. Joillekin toki sopii täydellinen yllätetyksi tuleminen, mutta itse olisin ollut todella ahdistunut, jos en olisi tiennyt mitään etukäteen. Mies on viettänyt rentoa viikonloppua mökillä läheisimpien kavereidensa kanssa. Minun polttareissani puolestaan ratsastettiin ponilla, käytiin Kämpin iltapäiväteellä, vietettiin iltaa ystävien kanssa ja lopulta jatkettiin baariin. Baarissa tosin minun mielestäni hyvät biisit soivat vaan hetken aikaa silloin, kun keskityin nauttimaan skumpasta. Kun olisin ollut valmis tanssimaan, musiikki oli mielestäni huonoa. Tyypillistä minun tuuriani. :D

Viime viikonloppuna ei tullut oikein nukuttua eikä myöskään tällä viikolla. Eilenkin menin vasta puoli yhden aikaan nukkumaan, sillä tein koko illan harkkaan liittyviä suunnitelmia sekä erään koulutyön, joka oli jäänyt roikkumaan. Sen lisäksi piti siivota, pestä pyykkiä ja nostaa talvitakit sivuun. Siinähän se ilta sitten kuluikin. Aamulla heräsin ensimmäisen kerran jo puoli seitsemältä, mutta pakotin itseni nukkumaan vielä pidempään. Havahduin puolen tunnin välein, mutta sain joten kuten nukuttua kuitenkin puoli yhdeksään asti. Kieltämättä olo on nyt aika paljon virkeämpi!


Tänään pitäisi saada tehtyä työhommia, mutta toistaiseksi olen lähinnä katsonut kolme jaksoa Downton Abbeytä ja käynyt salilla. Kunhan mies tulee kotiin, harjoittelemme häätanssiamme. Valssista olisin selviytynyt ilman harjoitteluakin, mutta meidän häätanssimme on tasajakoinen. Niinpä täytyy harjoitella foxin askeleita miehen kanssa. No, jospa saisin illalla tehtyä työhommiani!

Asu on parin viikon takaa, kun ulkona alkoi tarjeta jo ilman paksuja vaatekerroksia. Anna Fieldin mustavalkoinen mekko on mielestäni Zaran liehukeyläosan, jonka eteen sidottavasta rusetista pidän todella paljon. Vagabondin CORY-saappaista iskin jalkoihini ne versiot, joissa ei ole vuorta. Olin nimittäin edellisenä päivänä meinannut paistua vuorellisissa saappaissa. Varma kevään merkki! Laukku on vanha tuttu Ralph Lauren.

perjantai 20. huhtikuuta 2018

Elämänmuutos

Mitä kuuluu? Minulla on harkka viimeistä viikkoa vaille valmis, ja häihin huomenna aikaa tasan kaksi viikkoa. Viime viikon lauantaina vietettiin minun polttareitani, ja päivä oli täynnä touhua aamusta seuraavaan aamuyöhön asti. Sunnuntaina puolestaan olimme syömässä minun vanhempieni ja mieheni äidin sekä hänen puolisonsa kanssa. Sen jälkeen olenkin ollut lähinnä harjoittelussa tai töissä ja yrittänyt välillä käydä kotona nukkumassa. Unta on kyllä kertynyt aivan luvattoman vähän kuluneella viikolla, mutta jospa tilanne viimeistään harkan jälkeen helpottaisi!

Minulla on mahtava harjoittelupaikka, jossa olen oppinut paljon. Koko ajan tulee kuitenkin vastaan aivan uusia tilanteita, joissa olen epävarma siitä, miten minun tulisi toimia. Koen kyllä kehittyneeni, mutta samalla tuskastun siitä, etten oikeastaan tiedä vielä mitään monesta asiasta, jotka minun tulisi kyetä ottamaan haltuun elokuussa. Aloitan nimittäin elokuun alussa aivan uudessa työpaikassa ja uudella alalla. Melkoinen elämänämuutos siis! Jännittää, millaiseen paikkaan olen menossa ja ylipäätään se, olenko tehnyt oikean päätöksen. Samalla kuitenkin tiedostan, etten haluaisi enää päätoimisesti jäädä nykyiseen työhönikään. Täytynee vain luottaa siihen, että elämä kantaa, vaikka hirvittää! Myös nykyisen työsopimukseni irtisanominen jännitti, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin.

Uuden elämänvaiheen neilikat

Tämä uusi työpaikkani varmistui jo reilusti yli kuukausi sitten, mutta nyt vasta tuntuu siltä, että haluan jakaa tätä tietoa hieman enemmän. Jatkan osa-aikaisesti myös nykyisessä työssäni, mikä tuntuu hyvältä ajatukselta tässä elämänvaiheessa.

Kahden viikon kuluttua juhlitaan häitämme ja sitten kesäkuussa minun valmistujaisiani! Niiden jälkeen suuntaammekin mieheni kanssa toivottavasti ikimuistoiselle häämatkallemme Los Angelesiin ja Fidzille! Heinäkuun lopussa juhlimme kavereiden kesken häitämme, ja elokuun ensimmäinen päivä aloitan uudessa työpaikassani.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Talven viimeinen asu!

Jokohan uskaltaisi vihdoin todeta talven olevan ohi? Eilen oli aivan uskomattoman lämmin keli, ja olin ulkona koko päivän ilman pipoa ja hanskoja - varsinainen saavutus minunkaltaiselleni vilukissalle! Nyt vain sormet ja varpaat pystyyn, että hääpäivänämme toukokuun alussa puissa olisi jo silmut ja nurmikko vihreä.

Eilen minulla oli pitkä päivä harjoittelussa ja tänään on samanpituinen päivä tiedossa. Tosin eilen minulla oli ilta vapaa ja tänään vietän sen töissä. Huomenna puolestaan harjoittelupäivä alkaa jo 7.30, eli ei tule paljon nukuttua. No, huomenna harjoittelukin on jo puolivälissä, eli sen jälkeen ollaan jo voiton puolella. Väsyttää kyllä aika paljon, mutta onneksi aamut ja illat alkavat olla jo valoisia!

Olimme eilen viimeisellä vierailulla juhlapaikalla ennen häitämme ja sovimme viimeisistä yksityiskohdista. Lisäksi minulla oli hääpukuni viimeinen sovitus. Paino on tässä kevään aikana pudonnut sen verran, että pukua piti kaventaa nelisen senttiä. Viikonloppuna luvassa ovat puolestaan minun polttarini; vähän jännittää, mitä on luvassa!


Asukuva on jälleen lopputalven harmauden keskeltä, mutta pidän tästä asusta todella paljon! Espritin sininen mekko on jo muutaman vuoden vanha, mutta edelleen yksi suosikeistani. Tällä kertaa yhdistin siihen huivin, jonka sini-valkoisiin väreihin olen ihastunut. Myös tämä huivi on kulkenut matkassani jo useamman vuoden verran. Unisan mustat saappaat ovat myös mukana samoin kuin Kiomin musta nahkalaukku. Varsinainen luottovaatteiden kokoelma siis tämäkin asu!


Mukavaa päivää! Muistatteko, mihin aikaan silmut  yleensä puhkeavat puihin tällä pääkaupunkiseudulla? :)