perjantai 20. huhtikuuta 2018

Elämänmuutos

Mitä kuuluu? Minulla on harkka viimeistä viikkoa vaille valmis, ja häihin huomenna aikaa tasan kaksi viikkoa. Viime viikon lauantaina vietettiin minun polttareitani, ja päivä oli täynnä touhua aamusta seuraavaan aamuyöhön asti. Sunnuntaina puolestaan olimme syömässä minun vanhempieni ja mieheni äidin sekä hänen puolisonsa kanssa. Sen jälkeen olenkin ollut lähinnä harjoittelussa tai töissä ja yrittänyt välillä käydä kotona nukkumassa. Unta on kyllä kertynyt aivan luvattoman vähän kuluneella viikolla, mutta jospa tilanne viimeistään harkan jälkeen helpottaisi!

Minulla on mahtava harjoittelupaikka, jossa olen oppinut paljon. Koko ajan tulee kuitenkin vastaan aivan uusia tilanteita, joissa olen epävarma siitä, miten minun tulisi toimia. Koen kyllä kehittyneeni, mutta samalla tuskastun siitä, etten oikeastaan tiedä vielä mitään monesta asiasta, jotka minun tulisi kyetä ottamaan haltuun elokuussa. Aloitan nimittäin elokuun alussa aivan uudessa työpaikassa ja uudella alalla. Melkoinen elämänämuutos siis! Jännittää, millaiseen paikkaan olen menossa ja ylipäätään se, olenko tehnyt oikean päätöksen. Samalla kuitenkin tiedostan, etten haluaisi enää päätoimisesti jäädä nykyiseen työhönikään. Täytynee vain luottaa siihen, että elämä kantaa, vaikka hirvittää! Myös nykyisen työsopimukseni irtisanominen jännitti, mutta ainakin tähän mennessä kaikki on mennyt hyvin.

Uuden elämänvaiheen neilikat

Tämä uusi työpaikkani varmistui jo reilusti yli kuukausi sitten, mutta nyt vasta tuntuu siltä, että haluan jakaa tätä tietoa hieman enemmän. Jatkan osa-aikaisesti myös nykyisessä työssäni, mikä tuntuu hyvältä ajatukselta tässä elämänvaiheessa.

Kahden viikon kuluttua juhlitaan häitämme ja sitten kesäkuussa minun valmistujaisiani! Niiden jälkeen suuntaammekin mieheni kanssa toivottavasti ikimuistoiselle häämatkallemme Los Angelesiin ja Fidzille! Heinäkuun lopussa juhlimme kavereiden kesken häitämme, ja elokuun ensimmäinen päivä aloitan uudessa työpaikassani.

tiistai 10. huhtikuuta 2018

Talven viimeinen asu!

Jokohan uskaltaisi vihdoin todeta talven olevan ohi? Eilen oli aivan uskomattoman lämmin keli, ja olin ulkona koko päivän ilman pipoa ja hanskoja - varsinainen saavutus minunkaltaiselleni vilukissalle! Nyt vain sormet ja varpaat pystyyn, että hääpäivänämme toukokuun alussa puissa olisi jo silmut ja nurmikko vihreä.

Eilen minulla oli pitkä päivä harjoittelussa ja tänään on samanpituinen päivä tiedossa. Tosin eilen minulla oli ilta vapaa ja tänään vietän sen töissä. Huomenna puolestaan harjoittelupäivä alkaa jo 7.30, eli ei tule paljon nukuttua. No, huomenna harjoittelukin on jo puolivälissä, eli sen jälkeen ollaan jo voiton puolella. Väsyttää kyllä aika paljon, mutta onneksi aamut ja illat alkavat olla jo valoisia!

Olimme eilen viimeisellä vierailulla juhlapaikalla ennen häitämme ja sovimme viimeisistä yksityiskohdista. Lisäksi minulla oli hääpukuni viimeinen sovitus. Paino on tässä kevään aikana pudonnut sen verran, että pukua piti kaventaa nelisen senttiä. Viikonloppuna luvassa ovat puolestaan minun polttarini; vähän jännittää, mitä on luvassa!


Asukuva on jälleen lopputalven harmauden keskeltä, mutta pidän tästä asusta todella paljon! Espritin sininen mekko on jo muutaman vuoden vanha, mutta edelleen yksi suosikeistani. Tällä kertaa yhdistin siihen huivin, jonka sini-valkoisiin väreihin olen ihastunut. Myös tämä huivi on kulkenut matkassani jo useamman vuoden verran. Unisan mustat saappaat ovat myös mukana samoin kuin Kiomin musta nahkalaukku. Varsinainen luottovaatteiden kokoelma siis tämäkin asu!

Mukavaa päivää! Muistatteko, mihin aikaan silmut  yleensä puhkeavat puihin tällä pääkaupunkiseudulla? :)

maanantai 9. huhtikuuta 2018

Pääsiäisen asu

Maanantai ja harjoitteluni kolmas viikko edessä! On ollut yllättävän vaikeaa omaksua uuden työyhteisön toimintatapoja ja huomaan olevani pettynyt omaan omaksumiskykyyni. Olin ajatellut, että solahtaisin työyhteisöön paljon vaivattomammin. No, niin ei kyllä ole käynyt ja olen joutunut tottumaan siihen, että yritän koko ajan pysyä kartalla siitä, missä minun pitäisi milloinkin olla ja mitä minun tulisi siellä tehdä. Minun pitäisi pystyä ottamaan toiminnasta vähitellen kokonaisvastuu, mutta nyt se tuntuu vielä hyvin kaukaiselta ajatukselta. No, onhan tässä vielä aikaa - ihmettä odotellessa siis! :D


Pääsiäinen oli enemmän kuin tervetullut tauko ensimmäisen harkkaviikon jälkeen. Se tosin meni pitkälti kouluhommia tehdessä. Ehdin tosin myös käydä salilla joka päivä, ja viikko sitten sunnuntaina pistäydyimme myös päivällisellä mieheni äidin luona. En ole koskaan erityisemmin pitänyt lampaasta, mutta mieheni äiti on jo useampana vuotena onnistunut valmistamaan lammasta, joka jopa minusta on ollut herkullista! Jälkiruokana muuten testailimme erästä makuvaihtoehtoa hääkakuksemme, jonka mieheni sisko tekee meille. Häihin on enää alle kuukausi, joten vähiin käy aika!

Asuna on jo kertaalleen blogissa näkynyt Dorothy Perkinsin vihreä mekko, mutta tällä kertaa kuvista saa ehkä hieman viime kertaa paremmin selvää. Mekko on ihana ja olen käyttänyt sitä paljon! Ja koska kelit alkoivat vihdoin olla keväiset, päätin pääsiäisenä sonnustautua ihaniin Esmara by Heidi Klum -mokkanilkkureihini. Niiden kanssa yhdistin Selected Femmen mokkaclutchin.


Koska pääsiäisenä olimme liikkeellä autolla, uskaltauduin pitkästä aikaa ulos ilman pipoa. Minulla pipokausi nimittäin alkaa varsin aikaisin syksyllä ja kestää pitkälle kevääseen, sillä minulla on melkein aina kylmä! Koska kuitenkin tällä kerralla selvisin ilman pipoa, pystyin väkertämään hiukset nutturalle. Kuvassa näkyvät myös lapsuuden ystävältäni 30-vuotislahjaksi saamani Kalevala Korun korvikset.


Tänään on luvassa oikea kuvapläjäys, sillä halusin esitellä hieman kevyemmän toppatakkini, jonka tilasin Zalandolta. Niin kuin olette ehkä huomanneet, olen ihastunut tummansiniseen, joten hankin myös tämän takin tummansinisenä. Takki on Dorothy Perkinsiltä ja sen kanssa olen käyttänyt Balmuirin mustaa Highland-huiviani. Tuo huivi on ollut tiiviisti käytössä koko talven - kannatti todella satsata siihen, vaikka hinta  hirvittikin! Käyttökertoja on kuitenkin kertynyt niin paljon, ettei niitä kohti huiville ole jäänyt hintaa juuri ollenkaan. Myös Sauson nahkahansikkaat ovat olleet päivittäisessä käytössä. Tosin hirmupakkasilla käytin kyllä Sauson nahkarukkasia! Aurinkolasit puolestaan ovat Dolce & Gabbanalta ja ne ovat tällä hetkellä ainoat aurinkolasit, jotka omistan. Olen onnistunut hukkaamaan kaikki muut lasini. Täytynee viimeistään häämatkalta yrittää bongata toiset!


Ihanaa viikon alkua teille kaikille! Minä suuntaan nyt harjoittelupaikkaani!

sunnuntai 8. huhtikuuta 2018

Saapasasiaa!

Sain jo muutama viikko sitten toiveen esitellä uusia Vagabondin CORY-saappaitani tarkemmin. Harjoittelun alkaminen on tarkoittanut taas ympäripyöreitä päiviä, mutta nyt ehdin vihdoinkin tarttua asiaan! Niin kuin kuvista näkyy, ne on otettu jo pari viikkoa sitten, kun lunta oli vielä runsaasti. :)


Nämä ovat jo toiset Vagabondin CORY-saappaani, sillä tilasin pari vuotta sitten Zalandosta ensimmäisen parini. Siinä ei ole koristevetoketjua eikä vuorta, mutta muuten saappaat ovat samanlaiset kuin tämä uusi pari. Molemmat parit ovat olleet ahkerassa käytössä, mutta viime aikoina olen kyllä käyttänyt ainoastaan tätä vuorellista pariani. Nämä saappaat olivat nimittäin lähes liimattuina jalkoihini koko lopputalven ajan. Juuri tänään mietin, että ehkäpä niihin sonnustautuminen huomenna on jo hieman liioiteltua, sillä saappaissa on tosiaan pehmeä karvavuori. Niillä siis pärjää erinomaisesti pikkupakkasessa, mutta huomenna taidan sittenkin turvautua nilkkureihin.


Saappaissa on ulkosivussa koristevetoketju ja sisäsivussa puolestaan varsinainen vetoketju. Vaikka usein nahkakengät vaativat sisäänajoa, olivat nämä heti käyttövalmiit eivätkä hanganneet jalkojani ollenkaan. Käsittelin saappaat suojasuihkeella ennen käyttöä ja olen sen jälkeen vain pyyhkinyt niistä liat rätillä. Ennen talviteloille laittamista aion vielä perusteellisesti puhdistaa saappaat sekä käsitellä ne nahanhoitoaineella. Olen nimittäin karvaasti kantapään kautta oppinut, että nahkasaappaat halkeavat, jos niitä ei huolla asianmukaisesti.


Nyt on pakko suunnata vähitellen nukkumaan, sillä huomenna herätyskello soi viimeistään 5.30! Luvassa on pitkä harjoittelupäivä ja sen jälkeen häähommia. Menemme nimittäin keskustelemaan hääpäivämme cateringista ja lisäksi minulla on hääpukuni viimeinen sovitus!

maanantai 26. maaliskuuta 2018

Pesun tarpeessa olevien hiusten kampaus

Nyt on ensimmäisestä harkkapäivästä selvitty! Vaikka en mielestäni ollut mitenkään erityisen jännittynyt, heräsin jo aamuyöllä enkä saanut sen jälkeen nukuttua loppuyönä ollenkaan. Harjoittelu alkoi siis jokseenkin väsyneissä tunnelmissa. Taisin siis oikeasti jännittää sitä aika paljon!

Uuden työyhteisön ja sen käytänteiden sisäistäminen on mielestäni todella raskasta enkä voi kuin nostaa hattua pätkätyöläisille, jotka jatkuvasti vaihtavat työpaikkaa ja omaksuvat  uusia asioita nopeasti! Ei ole helppoa olla ihan pihalla koko ajan, mutta jospa toimintatavat tulevat vähitellen tutuiksi. Pitää yrittää olla kärsivällinen itsensä kanssa.


Asu on parin viikon takaa, kun kävimme ostamassa miehelleni puvun häitämme varten. Hiukseni olivat pesun tarpeessa, mutta halusin sinnitellä niiden kanssa vielä yhden päivän. Niinpä turvauduin nutturaan. Yleensä käytän nutturaa tehdessäni nutturaverkkoa, mutta vapaapäivän kunniaksi päätin ottaa rennommin ja jättää verkon pois. En yleensä käytä nutturaa tehdessäni valkkia, joten myös tämä nuttura syntyi ilman. Helppo ja nopeatekoinen kampaus; yksi harvoista, joihin omat taitoni riittävät.


Tässä Kiomin mekossa vyötärölinja ei ole aivan oikeassa ja omalle vartalolleni suotuisimmassa kohdassa, mutta pidän mekosta siitä huolimatta. Sitä olisi voinut piristää vielä jollakin pidemmällä kaulakorulla, jolloin kokonaisuus olisi ollut hieman mielenkiintoisempi. Saappaat ovat vanhat tutut Unisan luottosaappaat, laukku puolestaan parin vuoden takaa Kreetalta. Pystyin pitkästä aikaa lähtemään kevyin kantamuksin matkaan, joten pienempi laukku riitti hyvin.

Kesäaikaan siirtyminen on muuten sujunut varsin kivuttomasti - en muista koskaan kärsineeni kellojen siirtämisestä. On ihanaa, kun illat ovat aiempaa valoisammat! Minä en siis kannata pelkästään talviaikaan siirtymistä. :D

sunnuntai 25. maaliskuuta 2018

Rästipäivä

Sunnuntait ovat minulle todellisia rästipäiviä, jolloin ehdin tehdä kaikki viikon aikana tekemättömiksi jääneet työt. Sunnuntaisin siivoan, pesen pyykkiä, teen töitä ja kouluhommia. Tänäänkin aamupäivällä pyykkikoneen jyllätessä tein kiireisimmät työhommat ensi viikoksi. Sen jälkeen tein muutaman kouluhomman ennen kuin suuntasimme mieheni kanssa salille. Salilta suuntasimme kauppaan, minkä jälkeen söimme. Nyt pitäisi motivoitua tekemään kasvatussosiologian luentopäiväkirjaa. Minulla olisi myös TVT2-opintoihin kuuluva oppimistehtävä työlistalla, mutta sen tekeminen taitaa jäädä pääsiäiseen.

Huomenna minulla alkaa muuten opintoihini kuuluva harjoittelu. Jännittää jo etukäteen, kun luvassa on ympäripyöreitä päiviä. Erityisen jännittävää on uuteen työyhteisöön liittyminen ja sen toimintatapojen omaksuminen. No, kunhan saan harjoittelun tehtyä, minulla ei enää ole enempää kouluhommia!


Tänään on muuten aivan mahtavan keväinen ilma! Salilta tullessamme suorastaan kuulimme, miten sulava lumi valuu ränniä pitkin viemäriin. Elättelen toivoa, että hääpäivänämme puissa olisi jo lehdet ja luonto muutenkin vihreä, eli kevät on enemmän kuin tervetullut!

Asukuvasta on valitettavan vaikeaa taas saada selvää; jospa lähestyvä kevät parantaisi näidenkin kuvien laatua. Kuvassa olen kuitenkin pukeutunut yhteen arkiasuistani, eli Onlyn mustaan taskumekkoon ja Anna Fieldin ponchoon. Vagabondin CORY-saappaista on muuten tulossa tarkempia kuvia, sillä tässäkin asussa ne jälleen vilahtavat!

Nyt täytynee jatkaa loppujen tämän päivän rästihommien tekemistä, jotta saan ne ajoissa valmiiksi! Eniten kyllä houkuttelisi Bookbeatissa kesken oleva dekkari; tulipa tällä viikolla kahlattua läpi ensimmäinen Kate Mortonikin, eli Talo järven rannalla.

lauantai 17. maaliskuuta 2018

Uusi tonttupuku!

Taas on viikko takana ja ollaan lauantaissa! Pitäisi tehdä kasvatussosiologian kurssin luentopäiväkirjaa, mutta en ole jaksanut edes aloittaa. Kurssin sisältö ei nimittäin oikein aukea, jolloin oppimispäiväkirjan pitäminen on lievästi sanottuna haasteellista. Täytynee huomenna avata kurssikirja ja toivoa, että saan sisällöstä paremmin tolkkua sen avulla.

Tällä viikolla selvisi muuten vihdoin, missä teen opintoihini kuuluvan viimeisen harjoittelun. Harjoittelu alkaa jo reilun viikon kuluttua, jolloin elämäni on taas täynnä todella pitkiä päiviä. Lähden taas seitsemän maissa aamulla ja tulen illalla kymmenen aikaan takaisin kotiin nukkumaan vain aloittaakseni koko homman uudelleen seuraavana aamuna. Onneksi kaikki on vain väliaikaista, ja lisäksi pääsiäinen tuo pariin ensimmäiseen hektiseen viikkoon tervetulleen hengähdystauon. Harjoittelut ovat aika raskaita, kun pitää päästä lyhyessä ajassa sisään uuteen työyhteisöön. Kun niiden päälle käy vielä töissä, alkaa takki olla tyhjä harjoittelun loppupuolella.

Työ- ja kouluhommien lisäksi meidän häämme lähestyvät jo kovaa vauhtia. Olen tällä viikolla yrittänyt järjestää itselleni hääkimppua sekä meille avioehtoa, mutta molemmat ovat ihan kesken. Lisäksi olen keskustellut pappimme kanssa puhelimessa ja saanut esteettömyystodistuksen postitse. Huomenna pitäisi laatia ESTA-hakemus häämatkaa varten ja mahdollisesti ideoida koristeluja. En edelleenkään suostu ottamaan stressiä hääjärjestelyistä, mutta kieltämättä kaikenlaista pikkuhommaa kyllä riittää. Muistin myös, että minun pitää varata aika suuhygienistille ennen häitä. Pitäisi myös ottaa yhteyttä meikkaajaan ja valokuvaajaan, jotta kaikki on varmasti kunnossa ennen häitä.


Asukuva on valitettavan harmaa, joten täytyy kuvata tämä mekko myöhemmin uudelleen. Kuvassa on vähän aikaa sitten hankkimani Dorothy Perkinsin vihreä trikoomekko, jonka jujuna ovat rypytetyt hihat. Kysyessäni miehen mielipidettä mekosta, hänen vastauksensa oli luokkaa "ihan kiva, mut vähän hassut hihat". Minusta hihat ovat kuitenkin mukava piriste muuten hyvin simppeliin mekkoon.

Minullahan on äitini tonttupuvuksi ristimä lähes samansävyinen vihreä mekko jo ennalta. Se alkaa kuitenkin olla jo niin nyppyyntynyt, ettei edes nukanpoistaja oikein enää pelasta mekkoa. Koska olen kuitenkin ihanstunut vihreään väriin, tartuin heti tähän Dorothy Perkinsin mekkoon. Myös eräs Zalandon oman malliston vihreä mekko houkuttelisi kovasti!

Kiomin musta laukku on ollut kovassa käytössä heti hankinnan ensihetkistä lähtien. Kesällä tulee varmasti käytettyä taas hieman pirteämpiä laukkuja, mutta ennustan Kiomin laukulle kyllä paljon käyttöä taas tulevana syksynä! Uusista Vagabondin saappaistani on toivottu tarkempaa esittelyä, minkä toteutan heti ensi tilassa. Saappaat ovat nimittäin lähes liimaantuneet jalkoihini - kerrassaan mahtava hankinta!

Nyt taidan katsoa vielä yhden jakson Downton Abbeytä ja sen jälkeen sukeltaa Kate Mortonin Talo järven rannalla -kirjan pariin, ettei vaan vahingossakaan tulisi luettua mitään opintojen kannalta hyödyllistä!